maanantai 12. joulukuuta 2011

Talvirakentamisen ihanuus

On pientä kohtalon ivaa että kaksi lunta ja pakkasta vihaavaa vilukissaa päätyivät talvirakentajiksi. Aikataulun saneli suunnitteluun, talopaketin valintaan ja lupa-asioihin kulunut aika, jos oltaisiin saatu valita niin tämä vaihe rakentamista olisi mieluiten hoidettu joskus alkukesästä: eipä tuo pimeys, kylmyys tai vaihtoehtoisesti märkyys niin haittaisi jos oltaisiin nyt lämpimissä sisätiloissa töitä tekemässä.

Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.

Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.

Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...

Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.


Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Talvirakentamisen ihanuus, oi! No, kunhan on se katto päällä, niin mahdolliset valut kuivuvat erittäin hyvin pienessä pakkassäässä, jotain hyvääkin siis :-)

tupamantykummulle kirjoitti...

Tsemppiä, ei se kauaa kestä! :)

-Juha

Anni kirjoitti...

Laura, ollaan me joitain hyviäkin puolia keksitty. Esimerkiksi eristysvillaa ei juurikaan pääse iholle asti kutittamaan kun on niin paksusti vaatetta päällä... ;)

Kiitos Juha! Tuskin tässä kovin monta kylmää rakennuskuukautta on enää edessä...