Tänään on tasan viikko talopaketin saapumiseen. Hommia on tehtäväksi vielä ihan riittävästi! Loputkin tallin sokkelin muotit puretaan huomenna ja patolevyt pitäisi saada paikalleen tämän ja huomisen illan aikana. Vasta alkanut talviaika ei ole kiva juttu tässä kohdassa kun valoisaa työaikaa ei leipätyön jälkeen käytännössä jää lainkaan... Otsalamppu sen sijaan on ystävä ja taitaa tulla led-lippalakillekin töitä. Maatyöt pitää saada pakettiin perjantaihin mennessä, lauantai kun on pyhäpäivä eikä maa-ainesta saada mistään. Kiire tulee mutta pitäisi ehtiä.
Maanantain aikana Perustus-Ässä oli käynyt valamassa loput autotallin sokkelista sekä terassien laatat. Perustussuunnittelijalta huomattiin pieni moka kun maansiirtourakoitsija kävi ihmettelemässä että mistäs tuonne autotalliin ajetaan... Perustus oli piirretty puolisen metriä liian korkeaksi tallin oviaukkojen ja autokatoksen ajoreitin kohdilta, yksi viiva sinne tai tänne voikin olla aika tarkkaa kun rakentamisesta puhutaan. Huomenna siis timanttilaikka laulaa ja homma onneksi menee suunnittelijan piikkiin. Samaan hengenvetoon todettiin myös että niin tätä suunnittelijaa ei kyllä muutenkaan enää käytetä, tiedä sitten oliko ihan ensimmäinen virhe jonka oli tehnyt.
maanantai 31. lokakuuta 2011
sunnuntai 30. lokakuuta 2011
Raporttia parilta viime viikolta
Edellisestä päivityksestä on kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Bloggaaminen on jäänyt tärkeysjärjestyksessä rakentamisen, työnteon ja nukkumisen jalkoihin.
Patolevyjä laiteltiin viikon 41 lopulla, viikolla 42 taas odoteltiin kaivuria paikalle: maaurakoitsija oli jumissa toisessa kohteessa joten meidän homma ei juuri edennyt. Torstai-iltana taistelteltiin paikalleen talon ja tallin välinen lämmitysvesiputki. Erään jälleenmyyjän mukaan Microflex on "kevyt käsitellä ja koostumukseltaan erittäin taipuisa". Onneksi ei ollut jäykkä tai raskas, kauhistuttaa ajatellakin miten siinä olisi käynyt: meidän 43 metrin kieppiä ei saanut yksin avattua suoraksi ja kahdeltakin hengeltä oli ihan urakka. Microflex vedettiin perustuksen alta salaojaputkea myöten ja siinä sai kyllä kaikin voimin tehdä töitä että saatiin vastaan vääntävä lämmitysputki paikalleen... Ikinä ei olisi onnistunut ilman erikoistyökalua: 10 mm köysi sidottiin putken uriin ja siitä kummallekin vetolenkki jonka avulla homma eteni puoli metriä kerrallaan.
Lauantaina saatiin pikku-Komatsu tontille ja päästiin aloittamaan ulkopuoliset täytöt. Alle sepeliä, päälle styroksia, hiekkaa ja mursketta. Allekirjoittaneella menee kyllä iloisesti sekaisin kaikki eri kiviainekset, aika monta kasaa eri nimikkeillä on kasettiauto omaan pihaan kaatanut... Perustuksen viereen tulevaa ojaa jatkettiin metrin verran jotta päästiin vetämään talon ja tallin välinen käyttövesiputki saattolämmityksineen, sähkökaapelit sekä vetonarut paikalleen. Saattolämmityskaapeli oli luku sinänsä, määrämittaisena tilattu johto osoittautui ihan tavalliseksi kummastakin päästä avoimeksi sähkökaapeliksi. Eihän tuohon lauantaina mitään lisäosia saanut joten maanantaiaamuksi kello seitsemän aikataulutettiin retki sähkötukkuun jotta hommissa päästäisiin eteenpäin, sisäpuolen täyttöä kun ei voinut aloittaa ennenkuin ko. kaapeli saatiin kytkettyä. Saman kaapelin teippaaminen vesiputkeen oli varsin riemukasta hommaa, märässä savessa maannut jäykähkö putki kun sai käsittelijänsä hetkessä näyttämään mutapainin harrastajalta.
Maanantaina päästiin kummatkin kokeilemaan täyspäiväistä raksaamista. Tontilla hääri talonrakentajien itsensä lisäksi kaksi kaivinkonemiestä ja hommat etenivät vauhdilla. Surullisen kuuluisa saattolämmityskaapeli saatiin päätettyä ja teipattua vesiputkeen (alle alumiiniteippi ja päälle jesaria, edelleen yhtä kivaa märässä savessa). Päivän aikana laitettiin talon ympäri routalevyt (eli styroxia), nostettiin ja tärytettiin tonneittain hiekkaa perustusten sisäpuolelle, putkiojaa kaivettiin taas muutama metri pidemmäksi ja putkia jatkettiin saman verran, viemärin läpivienti sokkelista aseteltiin paikalleen, radonputkisto taivuteltiin täyttöhiekan päälle ja ties mitä muuta. Aurinkokin näyttäytyi päivän aikana eikä homma mutakylpyä lukuunottamatta tuntunut yhtään hullummalta!
Maanrakennuksen pyöreät päivät tontilla jatkuivat vielä tiistain ja keskiviikon jotka raportoiva osapuoli vietti työmatkalla Münchenin liepeillä joten yksityiskohtainen kuvaus jää siltä osin laatimatta. Keskiviikkoyönä palatessani tontilla odotti taas aivan eri näkymä: työmaatie oli purettu, kaapeliojat kaivettu ja täytetty sekä tallin pohjat valmiina. Talon takana seissyt pintamaakasa oli tasoitettu kauniiksi takapihaksi ja talon sisäpuoliset täytöt valmiit. Kaikesta päätellen pitkät päivät lentoineen oli kuitenkin ollut se kevyempi vaihtoehto kuin kotiinjääneen työpäivät tontilla. Lisäapua urakkaan oli saatu vielä miehen veljeltä josta varmasti oli enemmän hyötyä kuin itsestäni olisi ollut, suurkiitos vielä minunkin puolestani!
Torstaina töistä palatessani tontilla odottikin jo valettuna autotallin antura sekä kummallinen irrallinen seinänpätkä... Reitti läheiselle sähkökaapille oli kaivettu auki risteysten osalta (onneksi teiden ali kulki valmiit putkitukset!) ja kaapelikin saatiin pujotettua paikalleen yllättävän kivuttomasti, eli ennenkuin itse ehdin edes paikalle. Samana iltana pimeässä tihkusateessa viriteltiin vielä putkitus laajakaistan kaapelille ja siihen vetonaru, kaapelin Elisa tuo onneksi tontin rajalle asti eli siitä ei tarvitse itse huolehtia. Sähkökaappia yritettiin myös pystyttää mutta eiköhän tuosta löytynyt kuljetusvaurio ja meni samantien vaihtoon... Perjantaina autotallin anturan päällä seisoi osa sokkelia, loppuosan valavat huomenna maanantaina. Perustus on maallikon silmään aika erikoisen mallinen kun on katosta ja varastoa vierekkäin.
Lauantaina ei ollut paljon muuta tekemistä kuin pystyttää vaihdettu sähkökaappi, siivota hiukan ja noutaa rautakaupasta 11 pakettia routalevyä. Kuomulliseen peräkärryyn menee kerralla viisi pakettia, onneksi on vain muutama kilometri matkaa Rautiaan. Sää olisi ollut hieno rakentamiseen mutta minkäs teet kun ei mitään päässyt tekemään... Raksavapaa vietettiin sitten Myyrmäen Omakoti-messuilla johon Perustus-Ässä tarjosi vapaaliput. Heidän osastoltaan löytyikin sama mystinen irtoseinänpätkä joka oli torstaina tallin anturan viereen valettu, oli kuulemma aika homma saada 200 kg painava betonimötikkä paikalle.
Aika pitkä päivitys kerralla luettavaksi. Jatkossa pitänee ehtiä hiukan useammin kuulumisia kertomaan tai sitten siirtyä ranskalaisiin viivoihin tapahtumia luetellessa!
 |
| fasaani was here |
Patolevyjä laiteltiin viikon 41 lopulla, viikolla 42 taas odoteltiin kaivuria paikalle: maaurakoitsija oli jumissa toisessa kohteessa joten meidän homma ei juuri edennyt. Torstai-iltana taistelteltiin paikalleen talon ja tallin välinen lämmitysvesiputki. Erään jälleenmyyjän mukaan Microflex on "kevyt käsitellä ja koostumukseltaan erittäin taipuisa". Onneksi ei ollut jäykkä tai raskas, kauhistuttaa ajatellakin miten siinä olisi käynyt: meidän 43 metrin kieppiä ei saanut yksin avattua suoraksi ja kahdeltakin hengeltä oli ihan urakka. Microflex vedettiin perustuksen alta salaojaputkea myöten ja siinä sai kyllä kaikin voimin tehdä töitä että saatiin vastaan vääntävä lämmitysputki paikalleen... Ikinä ei olisi onnistunut ilman erikoistyökalua: 10 mm köysi sidottiin putken uriin ja siitä kummallekin vetolenkki jonka avulla homma eteni puoli metriä kerrallaan.
 |
| microflex duo, kieppi from hell |
Lauantaina saatiin pikku-Komatsu tontille ja päästiin aloittamaan ulkopuoliset täytöt. Alle sepeliä, päälle styroksia, hiekkaa ja mursketta. Allekirjoittaneella menee kyllä iloisesti sekaisin kaikki eri kiviainekset, aika monta kasaa eri nimikkeillä on kasettiauto omaan pihaan kaatanut... Perustuksen viereen tulevaa ojaa jatkettiin metrin verran jotta päästiin vetämään talon ja tallin välinen käyttövesiputki saattolämmityksineen, sähkökaapelit sekä vetonarut paikalleen. Saattolämmityskaapeli oli luku sinänsä, määrämittaisena tilattu johto osoittautui ihan tavalliseksi kummastakin päästä avoimeksi sähkökaapeliksi. Eihän tuohon lauantaina mitään lisäosia saanut joten maanantaiaamuksi kello seitsemän aikataulutettiin retki sähkötukkuun jotta hommissa päästäisiin eteenpäin, sisäpuolen täyttöä kun ei voinut aloittaa ennenkuin ko. kaapeli saatiin kytkettyä. Saman kaapelin teippaaminen vesiputkeen oli varsin riemukasta hommaa, märässä savessa maannut jäykähkö putki kun sai käsittelijänsä hetkessä näyttämään mutapainin harrastajalta.
 |
| vasemmalta: microflex, käyttövesi, tyhjä varaus, sähkökaapelit, laajakaista |
Maanantaina päästiin kummatkin kokeilemaan täyspäiväistä raksaamista. Tontilla hääri talonrakentajien itsensä lisäksi kaksi kaivinkonemiestä ja hommat etenivät vauhdilla. Surullisen kuuluisa saattolämmityskaapeli saatiin päätettyä ja teipattua vesiputkeen (alle alumiiniteippi ja päälle jesaria, edelleen yhtä kivaa märässä savessa). Päivän aikana laitettiin talon ympäri routalevyt (eli styroxia), nostettiin ja tärytettiin tonneittain hiekkaa perustusten sisäpuolelle, putkiojaa kaivettiin taas muutama metri pidemmäksi ja putkia jatkettiin saman verran, viemärin läpivienti sokkelista aseteltiin paikalleen, radonputkisto taivuteltiin täyttöhiekan päälle ja ties mitä muuta. Aurinkokin näyttäytyi päivän aikana eikä homma mutakylpyä lukuunottamatta tuntunut yhtään hullummalta!
 |
| tarjoilija, makuuhuoneessani on kaivuri! |
Torstaina töistä palatessani tontilla odottikin jo valettuna autotallin antura sekä kummallinen irrallinen seinänpätkä... Reitti läheiselle sähkökaapille oli kaivettu auki risteysten osalta (onneksi teiden ali kulki valmiit putkitukset!) ja kaapelikin saatiin pujotettua paikalleen yllättävän kivuttomasti, eli ennenkuin itse ehdin edes paikalle. Samana iltana pimeässä tihkusateessa viriteltiin vielä putkitus laajakaistan kaapelille ja siihen vetonaru, kaapelin Elisa tuo onneksi tontin rajalle asti eli siitä ei tarvitse itse huolehtia. Sähkökaappia yritettiin myös pystyttää mutta eiköhän tuosta löytynyt kuljetusvaurio ja meni samantien vaihtoon... Perjantaina autotallin anturan päällä seisoi osa sokkelia, loppuosan valavat huomenna maanantaina. Perustus on maallikon silmään aika erikoisen mallinen kun on katosta ja varastoa vierekkäin.
 |
| antura + osa sokkelista. etualalle tulee vielä katoksen sokkeli vähän eri tavalla kuin tallin osalle |
Lauantaina ei ollut paljon muuta tekemistä kuin pystyttää vaihdettu sähkökaappi, siivota hiukan ja noutaa rautakaupasta 11 pakettia routalevyä. Kuomulliseen peräkärryyn menee kerralla viisi pakettia, onneksi on vain muutama kilometri matkaa Rautiaan. Sää olisi ollut hieno rakentamiseen mutta minkäs teet kun ei mitään päässyt tekemään... Raksavapaa vietettiin sitten Myyrmäen Omakoti-messuilla johon Perustus-Ässä tarjosi vapaaliput. Heidän osastoltaan löytyikin sama mystinen irtoseinänpätkä joka oli torstaina tallin anturan viereen valettu, oli kuulemma aika homma saada 200 kg painava betonimötikkä paikalle.
Aika pitkä päivitys kerralla luettavaksi. Jatkossa pitänee ehtiä hiukan useammin kuulumisia kertomaan tai sitten siirtyä ranskalaisiin viivoihin tapahtumia luetellessa!
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Perustushommia
Tontilla tapahtuu jatkuvasti. Keskiviikon aikana anturan päälle oli koottu sokkelimuotit ja torstaina sokkeli valettu. Perjantaina päästiin jo kävelemään sokkelin päällä ja kurkistelemaan miltä se maisema lähes lopullisesta korosta katsoen näyttääkään. Näyttäähän se.
Homma etenee nopeasti kun ammattimiehet ovat asialla mutta lauantaina pääsivät itse amatöörit työn touhuun. Viikonlopun agendana oli patolevyn kiinnitys, puhelimessa oli saatu ohjeet vastaavalta mestarilta mutta meinasipa mennä sormi suuhun kun oli aika ryhtyä työhön. Perustuskuva ei vastannut toteutunutta (tähän oli kuulemma tullut muutos joka ei meille asti ehtinyt) ja netistä löytyneet ohjeet bitumeineen ja viistettyine anturoineen vaikuttivat täysin erilaisilta kuin meidän tilanteemme. Perustus-Ässän päässä vastattiin puhelimeen jopa lauantaina (siitä suurkiitos!) ja pienen ihmettelyn jälkeen itsevarmuus riitti levyn kiinnittämiseen. Katsotaan mitä mestari sanoo kun tulee alkuviikosta lopputulosta katsomaan...
Sunnuntaiaamuna aloitus venähti kun poranterä otti itseensä ja muistutti päivän urakan jälkeen enemmän naulan kantaa. Lämpöisenä on ilmeisesti käynyt... Voisi kiukutella siitä että sunnuntaisin rautakauppa aukeaa vasta puoliltapäivin mutta pikemminkin pitää olla iloinen siitä että asuu järkevän matkan päässä rautakaupasta joka ylipäänsä on sunnuntaisin auki! Nyt päästiin asentamaan loput patolevystä ja lähes koko ylälista vielä viikonlopun aikana.
Tällä hetkellä mies pistää listaa kiinni otsalampun avulla. Itse koin järkevämmäksi poistua ruokahuollon pariin, ja loppuivatpa hommatkin omalta osaltani. Tänä viikonloppuna olen käynyt kuusi kertaa kolmessa eri rautakaupassa, kantanut tavaroita pisteestä a pisteeseen b ja laskenut salaojaputkia. Nyt ei kannata tavaraa enää siirrellä ja kaikki laskettavakin on laskettu, mitäs tässä siis muuta olisi jäljellä kuin nälkäisen työmiehen ruokkiminen...
 |
| sokkeli vielä muotissa |
Homma etenee nopeasti kun ammattimiehet ovat asialla mutta lauantaina pääsivät itse amatöörit työn touhuun. Viikonlopun agendana oli patolevyn kiinnitys, puhelimessa oli saatu ohjeet vastaavalta mestarilta mutta meinasipa mennä sormi suuhun kun oli aika ryhtyä työhön. Perustuskuva ei vastannut toteutunutta (tähän oli kuulemma tullut muutos joka ei meille asti ehtinyt) ja netistä löytyneet ohjeet bitumeineen ja viistettyine anturoineen vaikuttivat täysin erilaisilta kuin meidän tilanteemme. Perustus-Ässän päässä vastattiin puhelimeen jopa lauantaina (siitä suurkiitos!) ja pienen ihmettelyn jälkeen itsevarmuus riitti levyn kiinnittämiseen. Katsotaan mitä mestari sanoo kun tulee alkuviikosta lopputulosta katsomaan...
 |
| siitä se asennus lähtee |
Sunnuntaiaamuna aloitus venähti kun poranterä otti itseensä ja muistutti päivän urakan jälkeen enemmän naulan kantaa. Lämpöisenä on ilmeisesti käynyt... Voisi kiukutella siitä että sunnuntaisin rautakauppa aukeaa vasta puoliltapäivin mutta pikemminkin pitää olla iloinen siitä että asuu järkevän matkan päässä rautakaupasta joka ylipäänsä on sunnuntaisin auki! Nyt päästiin asentamaan loput patolevystä ja lähes koko ylälista vielä viikonlopun aikana.
 |
| aika tylppä ollakseen terä |
Tällä hetkellä mies pistää listaa kiinni otsalampun avulla. Itse koin järkevämmäksi poistua ruokahuollon pariin, ja loppuivatpa hommatkin omalta osaltani. Tänä viikonloppuna olen käynyt kuusi kertaa kolmessa eri rautakaupassa, kantanut tavaroita pisteestä a pisteeseen b ja laskenut salaojaputkia. Nyt ei kannata tavaraa enää siirrellä ja kaikki laskettavakin on laskettu, mitäs tässä siis muuta olisi jäljellä kuin nälkäisen työmiehen ruokkiminen...
tiistai 11. lokakuuta 2011
Antura
Viime keskiviikon ja eilisen välillä tontilla on kaivettu kuopasta savea, täytetty kuoppaa soralla, asennettu suodatinkangasta ja salaojaputkia, tärytetty sorapatjaa ja ties mitä mistä tämä tontinreunallaseuraaja ei tiedä pätkääkään. Jari Isomäki on tehnyt nopeaa ja tarkkaa työtä, lisäksi isäntä itse tärytteli apuna parin päivän ajan ja talon osalta maatyöt saatiin tehtyä viidessä päivässä. Kaivettu kuoppa olikin varsin syvä ja soraa on kulunut lukemattomia kasettiautollisia, laskua odotellaan pienen kauhun vallassa...
Maatyöt valmistuivat selvästi odotettua aiemmin joten hetken kuvittelin että perustuksia joudutaan odottelemaan. Vielä mitä! Tiistai-iltapäivänä töistä palatessani tontilla oli jo valmiit anturamuotit ja hetken kuluttua paikalle kurvasi betoniauto. Perustus-Ässän pojat saapuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla ja ilmeisen hyvin sujui homma kun antura oli valettu alle vuorokausi kaivinkoneen poistumisen jälkeen. Valuperustukseen päädyttiin kireän aikataulun vuoksi, talohan siis saapuu viikolla 45 eli noin kuukauden päästä.
Illalla käytiin ihmettelemässä kuivuvaa anturaa. Taitaa jokaisella rakentajalla käydä tässä vaiheessa mielessä että noinko pieni siitä nyt tulee... Kummasti se tila vaan suurenee kun saadaan seinät paikalleen, näin olen kuullut ja tuttujen hankkeissa huomannut. Aika hassu tunne seistä tontilla ja miettiä että tässä se sohva sitten on (ja että miten se muka tähän mahtuu).
Seuraavaksi sitten anturan päälle sokkeli, sitten maatöihin autotallin osalta ja sille perustukset. Ennen talon tuloa on vielä saatava kulkuväylät kuntoon, tämänhetkinen työmaatie kulkee tallin halki ja tilalle tarvitaan kaksi tietä kummaltakin puolelta. Teille jää kovin kapean tila joten tarvitaan jotain erityisjärjestelyitä perustuksien suojaamiseksi (tms), eli säätämistä tulee tähän kohtaan. Ja lisäksi tehdään taas kaikkea mistä allekirjoittanut ei tiedä tai tajua yhtään mitään. Pitäisi ehkä houkutella tuo toinen osapuoli kirjoittamaan jotta blogiin saataisiin muutakin kuin innokasta hihkuntaa keltaisesta kaivinkoneesta tai turkoosista täryttimestä.
 |
| turkoosi tärytin. testasin tätä noin kymmenen sekuntia, pelotti enemmän kuin ensimmäisellä ajotunnilla auton ratissa. |
Maatyöt valmistuivat selvästi odotettua aiemmin joten hetken kuvittelin että perustuksia joudutaan odottelemaan. Vielä mitä! Tiistai-iltapäivänä töistä palatessani tontilla oli jo valmiit anturamuotit ja hetken kuluttua paikalle kurvasi betoniauto. Perustus-Ässän pojat saapuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla ja ilmeisen hyvin sujui homma kun antura oli valettu alle vuorokausi kaivinkoneen poistumisen jälkeen. Valuperustukseen päädyttiin kireän aikataulun vuoksi, talohan siis saapuu viikolla 45 eli noin kuukauden päästä.
 |
| anturamuotti |
 |
| betoniauto ja yleiskuvaa tontista. ei uskoisi että viikko sitten tuossa oli pelkkä nurmikenttä! |
Illalla käytiin ihmettelemässä kuivuvaa anturaa. Taitaa jokaisella rakentajalla käydä tässä vaiheessa mielessä että noinko pieni siitä nyt tulee... Kummasti se tila vaan suurenee kun saadaan seinät paikalleen, näin olen kuullut ja tuttujen hankkeissa huomannut. Aika hassu tunne seistä tontilla ja miettiä että tässä se sohva sitten on (ja että miten se muka tähän mahtuu).
 |
| kuivuvaa anturaa, pikkumakkareiden kohdalla mutka seinässä. |
Seuraavaksi sitten anturan päälle sokkeli, sitten maatöihin autotallin osalta ja sille perustukset. Ennen talon tuloa on vielä saatava kulkuväylät kuntoon, tämänhetkinen työmaatie kulkee tallin halki ja tilalle tarvitaan kaksi tietä kummaltakin puolelta. Teille jää kovin kapean tila joten tarvitaan jotain erityisjärjestelyitä perustuksien suojaamiseksi (tms), eli säätämistä tulee tähän kohtaan. Ja lisäksi tehdään taas kaikkea mistä allekirjoittanut ei tiedä tai tajua yhtään mitään. Pitäisi ehkä houkutella tuo toinen osapuoli kirjoittamaan jotta blogiin saataisiin muutakin kuin innokasta hihkuntaa keltaisesta kaivinkoneesta tai turkoosista täryttimestä.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Aloituskokous pidetty
On huimaa kun kuukausien odottelun jälkeen viikossa tapahtuu monia edistysaskeleita. Maanantaina saatiin rakennuslupa, keskiviikkona käytiin pystyttämässä rakentamisesta kertova kyltti tontille, torstaina kunnan miehet toivat nurkat ja perjantaina pidettiin aloituskokous. Ensi viikolla pitäisi kaivurin olla tontilla. Ihan ei vielä pysty käsittämään että vihdoin edetään!
Oli jännää nähdä rakennukset ensimmäistä kertaa merkattuina paikoilleen. Omasta mielestäni talo on yllättävän lähellä tontin itäpäätä, miehen mielestä saisi olla lähempänäkin. Lienee siis hyvässä paikassa kun kummallakin on epäilyksensä? Autotalli lohkaisee yllättävän ison siivun tontin länsiosasta ja rakennusten pohjoispuolelle jäävä kulkureitti on kapeampi kuin millaiseksi oma mieli sen hahmotti. Maastossa neljä metriä on yllättävän vähän.
Perjantain aloituskokous ja varsinkin sitä edeltänyt nurkkien merkitseminen oli luku sinänsä. Lyhyesti kuvattuna tämän rouvan etätyöpäivä vaihtui kakkosnelosen metsästykseen ja tolppien teroitukseen, onneksi on joustava työnantaja! Se ei vaan ole kaunis näky kun konttorirotta tarttuu kirveeseen ilman aikaisempaa kokemusta, yllätin itsenikin olemalla ajoissa valmis 16 tolpan kanssa. Rakot kirveskädessä kertovat että jotain on tehty... Näillä tolpilla tehtiin ristimerkit kunnan tuomille nurkille, nuo pikkutolpat kun jäävät ihan varmasti kaivurin kouraan. Itse aloituskokous kesti noin kymmenen minuuttia, tarkastusrakennusmestari oli saanut metallisirun silmäänsä ja oli lähdössä Helsinkiin sairaalaan. Vauhdilla katsottiin pääkohdat, sovittiin korot ja opittiin muunmuassa että jätettä ei sitten saa haudata tontille... On se hyvä että sanovat mutta hiukan ihmetyttää miten kukaan on niin pihalla että tuostakin pitää erikseen huomauttaa.
Nyt sitten kaivinkonetta odottamaan. Siitä pitää sitten saada jo kuviakin!
Oli jännää nähdä rakennukset ensimmäistä kertaa merkattuina paikoilleen. Omasta mielestäni talo on yllättävän lähellä tontin itäpäätä, miehen mielestä saisi olla lähempänäkin. Lienee siis hyvässä paikassa kun kummallakin on epäilyksensä? Autotalli lohkaisee yllättävän ison siivun tontin länsiosasta ja rakennusten pohjoispuolelle jäävä kulkureitti on kapeampi kuin millaiseksi oma mieli sen hahmotti. Maastossa neljä metriä on yllättävän vähän.
Perjantain aloituskokous ja varsinkin sitä edeltänyt nurkkien merkitseminen oli luku sinänsä. Lyhyesti kuvattuna tämän rouvan etätyöpäivä vaihtui kakkosnelosen metsästykseen ja tolppien teroitukseen, onneksi on joustava työnantaja! Se ei vaan ole kaunis näky kun konttorirotta tarttuu kirveeseen ilman aikaisempaa kokemusta, yllätin itsenikin olemalla ajoissa valmis 16 tolpan kanssa. Rakot kirveskädessä kertovat että jotain on tehty... Näillä tolpilla tehtiin ristimerkit kunnan tuomille nurkille, nuo pikkutolpat kun jäävät ihan varmasti kaivurin kouraan. Itse aloituskokous kesti noin kymmenen minuuttia, tarkastusrakennusmestari oli saanut metallisirun silmäänsä ja oli lähdössä Helsinkiin sairaalaan. Vauhdilla katsottiin pääkohdat, sovittiin korot ja opittiin muunmuassa että jätettä ei sitten saa haudata tontille... On se hyvä että sanovat mutta hiukan ihmetyttää miten kukaan on niin pihalla että tuostakin pitää erikseen huomauttaa.
Nyt sitten kaivinkonetta odottamaan. Siitä pitää sitten saada jo kuviakin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)