On huimaa kun kuukausien odottelun jälkeen viikossa tapahtuu monia edistysaskeleita. Maanantaina saatiin rakennuslupa, keskiviikkona käytiin pystyttämässä rakentamisesta kertova kyltti tontille, torstaina kunnan miehet toivat nurkat ja perjantaina pidettiin aloituskokous. Ensi viikolla pitäisi kaivurin olla tontilla. Ihan ei vielä pysty käsittämään että vihdoin edetään!
Oli jännää nähdä rakennukset ensimmäistä kertaa merkattuina paikoilleen. Omasta mielestäni talo on yllättävän lähellä tontin itäpäätä, miehen mielestä saisi olla lähempänäkin. Lienee siis hyvässä paikassa kun kummallakin on epäilyksensä? Autotalli lohkaisee yllättävän ison siivun tontin länsiosasta ja rakennusten pohjoispuolelle jäävä kulkureitti on kapeampi kuin millaiseksi oma mieli sen hahmotti. Maastossa neljä metriä on yllättävän vähän.
Perjantain aloituskokous ja varsinkin sitä edeltänyt nurkkien merkitseminen oli luku sinänsä. Lyhyesti kuvattuna tämän rouvan etätyöpäivä vaihtui kakkosnelosen metsästykseen ja tolppien teroitukseen, onneksi on joustava työnantaja! Se ei vaan ole kaunis näky kun konttorirotta tarttuu kirveeseen ilman aikaisempaa kokemusta, yllätin itsenikin olemalla ajoissa valmis 16 tolpan kanssa. Rakot kirveskädessä kertovat että jotain on tehty... Näillä tolpilla tehtiin ristimerkit kunnan tuomille nurkille, nuo pikkutolpat kun jäävät ihan varmasti kaivurin kouraan. Itse aloituskokous kesti noin kymmenen minuuttia, tarkastusrakennusmestari oli saanut metallisirun silmäänsä ja oli lähdössä Helsinkiin sairaalaan. Vauhdilla katsottiin pääkohdat, sovittiin korot ja opittiin muunmuassa että jätettä ei sitten saa haudata tontille... On se hyvä että sanovat mutta hiukan ihmetyttää miten kukaan on niin pihalla että tuostakin pitää erikseen huomauttaa.
Nyt sitten kaivinkonetta odottamaan. Siitä pitää sitten saada jo kuviakin!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tontti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tontti. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
Sadonkorjuuaika
Tuntuu siltä että meillä tehdään asioita hieman erikoisessa järjestyksessä. Vai moniko rakentaja poimii marjat omasta pensaasta ja leikkaa nurmikkoa ennenkuin rakennuslupaa on edes haettu? Talon suhteen ei siis mitään uutta, toivottavasti parin viikon sisällä päästään jättämään lupahakemus. Päättyvä heinäkuu sen sijaan järjesti edes jonkunlaista aktiviteettia tontilla marjanpoiminnan merkeissä.
Nykyisen kämpän takapihalla on kaksi punaherukkapensasta jotka sain tänä vuonna kerättyä tyhjäksi ennätysajassa. Näiden jälkeen kun odotti vielä toinen urakka... Tonttimme on lohkaistu viereisestä ja meidän puolellemme jäi lähes kaikki marjapensaat. Naapurille jäi kaksi punaherukkaa, meillä taas on kuusi punaista ja kaksi mustaa viinimarjaa sekä neljä karviaispensasta! Lupasin naapurille että saavat poimia kaksi noista meidänkin punaviinimarjoista, ei meille mahdu mitenkään kaikki marjat pakkaseen. Mustaviinimarjat tekivät aika pienen sadon mutta punaista onkin sitten ihan riittävästi ja tämän aurinkoisen sunnuntain olen suurelta osalta viettänyt marjapensaassa. Mies tuli avuksi pensaita perkaamaan, luultavasti noita ei ole leikattu muutamaan vuoteen ja joissain pensaissa oli lähes kolmasosa oksista ihan kuolleita. Innostuttuaan nyppi vielä tontin itärajan orapihlaja-aitaa ja aika komea risukasa noista syntyikin! Hiukan koomista, monta kertaa olen julistanut että orapihlajaa meille ei sitten aidaksi tule... ja tänään sitten tajusin että joo, sitähän on jo eli kannattanee totutella.
Onneksi marjapensaat sijaitsevat ihan tontin perällä ja saavat jäädä sijoilleen rakennusprojektin alkaessa. Pensaiden lisäksi meillä kasvaa lauma vuorimäntyjä sekä ihan kunnon kokoinen tammi jotka valitettavasti joutuvat lähtemään talon ja kulkuväylien alta.
Tammi ja vuorimännyt näkyvät kuvassa tuossa vasemmassa laidassa. Oikeassa laidassa voi pongata ahkeran ruohonleikkaajan ja tontin takareunasta ne marjapensaat. Punaherukkaa jäi vielä puolitoista pensasta keräämättä ja kaikki karviaiset ovat hiukan raakoja. Vielä olisi hetki aikaa keksiä mihin ne karviaiset käyttäisi kun ei hilloa meillä oikein kulu eikä todellakaan kaikkia marjoja tule suoraan pensaastakaan syötyä!
 |
| vihreää vihreällä pohjalla - marjapensaita on vaikea kuvata |
Nykyisen kämpän takapihalla on kaksi punaherukkapensasta jotka sain tänä vuonna kerättyä tyhjäksi ennätysajassa. Näiden jälkeen kun odotti vielä toinen urakka... Tonttimme on lohkaistu viereisestä ja meidän puolellemme jäi lähes kaikki marjapensaat. Naapurille jäi kaksi punaherukkaa, meillä taas on kuusi punaista ja kaksi mustaa viinimarjaa sekä neljä karviaispensasta! Lupasin naapurille että saavat poimia kaksi noista meidänkin punaviinimarjoista, ei meille mahdu mitenkään kaikki marjat pakkaseen. Mustaviinimarjat tekivät aika pienen sadon mutta punaista onkin sitten ihan riittävästi ja tämän aurinkoisen sunnuntain olen suurelta osalta viettänyt marjapensaassa. Mies tuli avuksi pensaita perkaamaan, luultavasti noita ei ole leikattu muutamaan vuoteen ja joissain pensaissa oli lähes kolmasosa oksista ihan kuolleita. Innostuttuaan nyppi vielä tontin itärajan orapihlaja-aitaa ja aika komea risukasa noista syntyikin! Hiukan koomista, monta kertaa olen julistanut että orapihlajaa meille ei sitten aidaksi tule... ja tänään sitten tajusin että joo, sitähän on jo eli kannattanee totutella.
 |
| päivä paistaa risukasaan |
Onneksi marjapensaat sijaitsevat ihan tontin perällä ja saavat jäädä sijoilleen rakennusprojektin alkaessa. Pensaiden lisäksi meillä kasvaa lauma vuorimäntyjä sekä ihan kunnon kokoinen tammi jotka valitettavasti joutuvat lähtemään talon ja kulkuväylien alta.
Tammi ja vuorimännyt näkyvät kuvassa tuossa vasemmassa laidassa. Oikeassa laidassa voi pongata ahkeran ruohonleikkaajan ja tontin takareunasta ne marjapensaat. Punaherukkaa jäi vielä puolitoista pensasta keräämättä ja kaikki karviaiset ovat hiukan raakoja. Vielä olisi hetki aikaa keksiä mihin ne karviaiset käyttäisi kun ei hilloa meillä oikein kulu eikä todellakaan kaikkia marjoja tule suoraan pensaastakaan syötyä!
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Hyviä uutisia!
Tarkistin juuri sähköpostista että tasan kaksi kuukautta sitten lähetin maaperätutkimusta varten asemapiirroksen ja tontin tiedot. Mailissa myös todettiin että vain osa rajapyykeistä on näkyvissä kun lumen paksuus on noin puoli metriä...
Muutama hetki meni odotellessa mutta tänään lopulta kävivät. Totesi poraajakin että naureskeli tuota hankilausuntoa tontin papereita tutkiessaan, tällä hetkellä tontilla lainehtii ylipitkä tuuhea nurmikko ja voikukkameri. Lisää tuloksia voi kysellä toimistolta viimeistään huomenna ja viralliset paperit saadaan tietysti myös, mutta juuri nyt hyvä uutinen on se että tonttia ei tarvitse paaluttaa! Näin odotettiinkin käyvän mutta on se vaan kiva kuulla asiantuntijan suusta :) Kallio tulee vastaan noin viidessä metrissä eli louhimisestakaan ei ole pelkoa.
Muutama hetki meni odotellessa mutta tänään lopulta kävivät. Totesi poraajakin että naureskeli tuota hankilausuntoa tontin papereita tutkiessaan, tällä hetkellä tontilla lainehtii ylipitkä tuuhea nurmikko ja voikukkameri. Lisää tuloksia voi kysellä toimistolta viimeistään huomenna ja viralliset paperit saadaan tietysti myös, mutta juuri nyt hyvä uutinen on se että tonttia ei tarvitse paaluttaa! Näin odotettiinkin käyvän mutta on se vaan kiva kuulla asiantuntijan suusta :) Kallio tulee vastaan noin viidessä metrissä eli louhimisestakaan ei ole pelkoa.
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Tarjouspyynnön tekoon!
Vihdoin alkaa olla talon kuvat siinä kuosissa että päästään tekemään tarjouspyyntöä talotehtaille. Arkkitehdeilta saimme pohjan jonka pohjalta kirjoitamme tarjouksen ja sitten vastaavalta mestarilta kommentit josko olisi korjattavaa. Siinä on viikonlopuksi urakkaa!
Vastaava mestari on siis palkattu. Zekatan luona kävimme juttelemassa jo aiemmin, täyden palvelun paketti tuntui kyllä hienolta mutta meille liian suureelliselta. Emmekä koskaan saaneet sitä luvattua tarjousta sähköpostiin... Lisäksi viime päivinä firma on saanut sosiaalisessa mediassa aika ikävää julkisuutta joten ei yhtään harmita ettemme yhteistyötä heidän kanssaan aloittaneet. Vastaavana mestarina projektissamme toimii Rakennustaito Haaviston Anssi Haavisto. Anssilla on rautainen kokemus vastaavana mestarina ja pääsuunnittelijana toimimisesta ja hänestä olimme saaneet suosituksia muutamaltakin taholta. Ajatus koko projektin toteuttamisesta tuntuu yhtäkkiä paljon helpommalta kun tietää että on ammattimies valvomassa!
Lumen sulamista tontilta on seurattu ahkerasti. Kaksi viikkoa sitten näkyvissä oli yhden rajapyykin huippu, nyt tämä pyykki on paljaalla nurmella ja toinen etureunan pyykeistä on paljastunut hangen alta. Vieläkään ei ole tietoa toisen takanurkan tarkasta sijainnista. Tilattua pohjatutkimusta luvattiin alunperin viime viikoksi ja sitten tälle mutta eipä ole kuulunut, eikä yhteyshenkilöä saanut kiinni. Onneksi ei ole kiirekään mutta maanantaina aloitan kyllä soittelun heti aamusta josko viimein jotain tapahtuisi.
Loppukevennykseksi viimeisimmät ja lähes lopulliset julkisivukuvat. Talon värit ovat oikeat, autotalli sitten samoihin sävyihin.
Vastaava mestari on siis palkattu. Zekatan luona kävimme juttelemassa jo aiemmin, täyden palvelun paketti tuntui kyllä hienolta mutta meille liian suureelliselta. Emmekä koskaan saaneet sitä luvattua tarjousta sähköpostiin... Lisäksi viime päivinä firma on saanut sosiaalisessa mediassa aika ikävää julkisuutta joten ei yhtään harmita ettemme yhteistyötä heidän kanssaan aloittaneet. Vastaavana mestarina projektissamme toimii Rakennustaito Haaviston Anssi Haavisto. Anssilla on rautainen kokemus vastaavana mestarina ja pääsuunnittelijana toimimisesta ja hänestä olimme saaneet suosituksia muutamaltakin taholta. Ajatus koko projektin toteuttamisesta tuntuu yhtäkkiä paljon helpommalta kun tietää että on ammattimies valvomassa!
Lumen sulamista tontilta on seurattu ahkerasti. Kaksi viikkoa sitten näkyvissä oli yhden rajapyykin huippu, nyt tämä pyykki on paljaalla nurmella ja toinen etureunan pyykeistä on paljastunut hangen alta. Vieläkään ei ole tietoa toisen takanurkan tarkasta sijainnista. Tilattua pohjatutkimusta luvattiin alunperin viime viikoksi ja sitten tälle mutta eipä ole kuulunut, eikä yhteyshenkilöä saanut kiinni. Onneksi ei ole kiirekään mutta maanantaina aloitan kyllä soittelun heti aamusta josko viimein jotain tapahtuisi.
Loppukevennykseksi viimeisimmät ja lähes lopulliset julkisivukuvat. Talon värit ovat oikeat, autotalli sitten samoihin sävyihin.
 |
| Vasemmalta ikkunat: makkari - olohuone - khh |
 |
| Miehen "maailman hienoin autotalli" :) |
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Tontti
Kumpikin meistä on kasvanut omakotitalossa ja opiskeluaikojen kerrostaloasuntoa pidettiin aina väliaikaisratkaisuna. Jo reilu kuusi vuotta sitten nykyistä asuntoa ostaessa harkittiin vaihtoehtona omakotitaloa, tai sellaisen rakentamista, mutta lopulta päädyttiin luhtitalokolmioon ajatuksena maksaa laina pois ja sitten lähteä rakennusprojektiin. Yhtiömuotoinen asuminen ei kuitenkaan aina ole se kivoin ratkaisu vaikka naapurit mukavia ovatkin ja ajoittain tulikin selattua paljon omakotitalojen myynti-ilmoituksia. Pikkuhiljaa tarkkailu keskittyi enemmän tontteihin lähinnä ajatuksella "jos se helmi tulisi vastaan" ja viimeisen parin vuoden ajan tiesinkin aika tarkasti mitä lähiseuduilla on myynnissä ja mihin hintaan.
Nurmijärvi oli osoittautunut asuinpaikkana meille sopivaksi kivan ympäristön ja sijainnin vuoksi mutta lisäksi selattiin lähialueiden tontteja: Vantaa, Espoo, Kerava, Järvenpää, Sipoo... Tämän kauemmaksi Helsingissä sijaitsevista työpaikoista emme halunneet muuttaa joten esimerkiksi Hyvinkää ja Nurmijärvenkin pohjoisemmat alueet olivat poissa laskuista. Kävimme katsomassa muutamaa tonttia esimerkiksi Lepsämässä, Palojoella ja hieman sivummalla kirkonkylän alueella mutta auttamattomasti nämä tuomittiin olevan liian kaukana sivistyksestä. Emme ole kaupunkiasujia mutta arvostamme sitä että kävellen pääsee lähikauppaan, kirjastoon ja kesällä jäätelölle, eikä julkisen liikenteen arvoakaan pidä aliarvioida. Aloimme tajuta että tontin valinnassa pitää päättää arvostammeko enemmän rauhaa ja yksityisyyttä vai sijaintia. Nurmijärven kunnan tarjoamat tontit uudella pellolle sijoittuvalla asuinalueella eivät kuitenkaan innostaneet.
Kesällä 2010 huomasin tien toiselle puolelle ilmestyneen myytävänä-kyltin. Vanhasta omakotitalosta oli lohkottu puolet tontista: tasaista nurmikenttää, muutama vuorimänty ja marjapensaita. Hinta oli kuitenkin niin korkea etten tosissani edes asiaa ajatellut vaikka kaverille totesinkin että tuon ostaisin heti jos halvemmalla saisi. Ilmeisesti muitakaan ei tontti houkuttanut sillä ilmoitus pysyi Etuovessa ja kyltti tienvarressa, jossain vaiheessa huomasin hinnan tippuneen. Hitaammin lämpeävä aviomieheni (ne jotka meidät tuntevat tietävät kyllä: minä kiihdyn nollasta sataan alta sekunnin, onneksi tuo toinen on hieman harkitsevampi...) havahtui marraskuun puolella siihen että tuohan voisi olla ihan hyvä rakennuspaikka. Melko nopeasti tämän jälkeen Etuovesta hävisi ilmoitus ja pienesti pettyneenä ajattelin että menihän se kaupaksi, olisi ehkä pitänyt olla nopeampi.
Mutta se myytävänä-kyltti vaan seisoi tienposkessa. Yhtenä iltana sanoin miehelle että soita nyt sinne välittäjälle niin tiedetään mikä on tilanne. Ja kaikkihan nyt tässä vaiheessa jo arvaavat miten kävi, eli olihan se myynnissä vielä! Käytiin pankissa, käytiin katselemassa tonttia välittäjän kanssa ja ilman, pohdittiin miten tontille talo mahtuisi, pyöriteltiin asiaa suuntaan ja toiseen. Kunnes lopulta tehtiin tarjous ja juuri ennen joulua kaupat.
Tontin pinta-ala on 1320 neliötä, maa on tasaista ja oletettavasti tuohon on helppo rakentaa. Eniten arvelutti tontin muoto, pitkä ja kapea suikale neljän muun talon ympäröimänä. Tontin mitat ovat noin 20 x 60 metriä, kuten oheisesta karttaotteesta näkyy. Miten talon saisi sopivasti niin ettei kaikista ikkunoista näy jonkun olohuoneeseen, ja mihin sijoittuisi miehen 60 neliön autotalli? Tontin muodosta johtuen mikään valmistalopaketti ei meille käynyt joten apuun tarvittiin arkkitehti - ja se onkin sitten uusi tarina.
Nurmijärvi oli osoittautunut asuinpaikkana meille sopivaksi kivan ympäristön ja sijainnin vuoksi mutta lisäksi selattiin lähialueiden tontteja: Vantaa, Espoo, Kerava, Järvenpää, Sipoo... Tämän kauemmaksi Helsingissä sijaitsevista työpaikoista emme halunneet muuttaa joten esimerkiksi Hyvinkää ja Nurmijärvenkin pohjoisemmat alueet olivat poissa laskuista. Kävimme katsomassa muutamaa tonttia esimerkiksi Lepsämässä, Palojoella ja hieman sivummalla kirkonkylän alueella mutta auttamattomasti nämä tuomittiin olevan liian kaukana sivistyksestä. Emme ole kaupunkiasujia mutta arvostamme sitä että kävellen pääsee lähikauppaan, kirjastoon ja kesällä jäätelölle, eikä julkisen liikenteen arvoakaan pidä aliarvioida. Aloimme tajuta että tontin valinnassa pitää päättää arvostammeko enemmän rauhaa ja yksityisyyttä vai sijaintia. Nurmijärven kunnan tarjoamat tontit uudella pellolle sijoittuvalla asuinalueella eivät kuitenkaan innostaneet.
Kesällä 2010 huomasin tien toiselle puolelle ilmestyneen myytävänä-kyltin. Vanhasta omakotitalosta oli lohkottu puolet tontista: tasaista nurmikenttää, muutama vuorimänty ja marjapensaita. Hinta oli kuitenkin niin korkea etten tosissani edes asiaa ajatellut vaikka kaverille totesinkin että tuon ostaisin heti jos halvemmalla saisi. Ilmeisesti muitakaan ei tontti houkuttanut sillä ilmoitus pysyi Etuovessa ja kyltti tienvarressa, jossain vaiheessa huomasin hinnan tippuneen. Hitaammin lämpeävä aviomieheni (ne jotka meidät tuntevat tietävät kyllä: minä kiihdyn nollasta sataan alta sekunnin, onneksi tuo toinen on hieman harkitsevampi...) havahtui marraskuun puolella siihen että tuohan voisi olla ihan hyvä rakennuspaikka. Melko nopeasti tämän jälkeen Etuovesta hävisi ilmoitus ja pienesti pettyneenä ajattelin että menihän se kaupaksi, olisi ehkä pitänyt olla nopeampi.
Mutta se myytävänä-kyltti vaan seisoi tienposkessa. Yhtenä iltana sanoin miehelle että soita nyt sinne välittäjälle niin tiedetään mikä on tilanne. Ja kaikkihan nyt tässä vaiheessa jo arvaavat miten kävi, eli olihan se myynnissä vielä! Käytiin pankissa, käytiin katselemassa tonttia välittäjän kanssa ja ilman, pohdittiin miten tontille talo mahtuisi, pyöriteltiin asiaa suuntaan ja toiseen. Kunnes lopulta tehtiin tarjous ja juuri ennen joulua kaupat.
Tontin pinta-ala on 1320 neliötä, maa on tasaista ja oletettavasti tuohon on helppo rakentaa. Eniten arvelutti tontin muoto, pitkä ja kapea suikale neljän muun talon ympäröimänä. Tontin mitat ovat noin 20 x 60 metriä, kuten oheisesta karttaotteesta näkyy. Miten talon saisi sopivasti niin ettei kaikista ikkunoista näy jonkun olohuoneeseen, ja mihin sijoittuisi miehen 60 neliön autotalli? Tontin muodosta johtuen mikään valmistalopaketti ei meille käynyt joten apuun tarvittiin arkkitehti - ja se onkin sitten uusi tarina.
Meillon pinkki tontti!
Kesämaisemaa Google Mapsin suosiollisella avustuksella, vieressä naapurin talo joka oli rakenteilla toissakesänä.
Tien varresta, pohjoisenpuoleisen rajapyykin vierestä. Raja menee tuosta suoraan vuorimäntyjen ja yksittäisen puun takaa kuvan takareunaan.
Ja tien varresta etelänpuoleisen rajapyykin vierestä. Yritin mennä tontille kuvia ottamaan mutta lunta oli ohuemmassakin kohdassa yli polven joten se siitä suunnitelmasta...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)