Tontti

Kumpikin meistä on kasvanut omakotitalossa ja opiskeluaikojen kerrostaloasuntoa pidettiin aina väliaikaisratkaisuna. Jo reilu kuusi vuotta sitten nykyistä asuntoa ostaessa harkittiin vaihtoehtona omakotitaloa, tai sellaisen rakentamista, mutta lopulta päädyttiin luhtitalokolmioon ajatuksena maksaa laina pois ja sitten lähteä rakennusprojektiin. Yhtiömuotoinen asuminen ei kuitenkaan aina ole se kivoin ratkaisu vaikka naapurit mukavia ovatkin ja ajoittain tulikin selattua paljon omakotitalojen myynti-ilmoituksia. Pikkuhiljaa tarkkailu keskittyi enemmän tontteihin lähinnä ajatuksella "jos se helmi tulisi vastaan" ja viimeisen parin vuoden ajan tiesinkin aika tarkasti mitä lähiseuduilla on myynnissä ja mihin hintaan.

Nurmijärvi oli osoittautunut asuinpaikkana meille sopivaksi kivan ympäristön ja sijainnin vuoksi mutta lisäksi selattiin lähialueiden tontteja: Vantaa, Espoo, Kerava, Järvenpää, Sipoo... Tämän kauemmaksi Helsingissä sijaitsevista työpaikoista emme halunneet muuttaa joten esimerkiksi Hyvinkää ja Nurmijärvenkin pohjoisemmat alueet olivat poissa laskuista. Kävimme katsomassa muutamaa tonttia esimerkiksi Lepsämässä, Palojoella ja hieman sivummalla kirkonkylän alueella mutta auttamattomasti nämä tuomittiin olevan liian kaukana sivistyksestä. Emme ole kaupunkiasujia mutta arvostamme sitä että kävellen pääsee lähikauppaan, kirjastoon ja kesällä jäätelölle, eikä julkisen liikenteen arvoakaan pidä aliarvioida. Aloimme tajuta että tontin valinnassa pitää päättää arvostammeko enemmän rauhaa ja yksityisyyttä vai sijaintia. Nurmijärven kunnan tarjoamat tontit uudella pellolle sijoittuvalla asuinalueella eivät kuitenkaan innostaneet.

Kesällä 2010 huomasin tien toiselle puolelle ilmestyneen myytävänä-kyltin. Vanhasta omakotitalosta oli lohkottu puolet tontista: tasaista nurmikenttää, muutama vuorimänty ja marjapensaita. Hinta oli kuitenkin niin korkea etten tosissani edes asiaa ajatellut vaikka kaverille totesinkin että tuon ostaisin heti jos halvemmalla saisi. Ilmeisesti muitakaan ei tontti houkuttanut sillä ilmoitus pysyi Etuovessa ja kyltti tienvarressa, jossain vaiheessa huomasin hinnan tippuneen. Hitaammin lämpeävä aviomieheni (ne jotka meidät tuntevat tietävät kyllä: minä kiihdyn nollasta sataan alta sekunnin, onneksi tuo toinen on hieman harkitsevampi...) havahtui marraskuun puolella siihen että tuohan voisi olla ihan hyvä rakennuspaikka. Melko nopeasti tämän jälkeen Etuovesta hävisi ilmoitus ja pienesti pettyneenä ajattelin että menihän se kaupaksi, olisi ehkä pitänyt olla nopeampi.

Mutta se myytävänä-kyltti vaan seisoi tienposkessa. Yhtenä iltana sanoin miehelle että soita nyt sinne välittäjälle niin tiedetään mikä on tilanne. Ja kaikkihan nyt tässä vaiheessa jo arvaavat miten kävi, eli olihan se myynnissä vielä! Käytiin pankissa, käytiin katselemassa tonttia välittäjän kanssa ja ilman, pohdittiin miten tontille talo mahtuisi, pyöriteltiin asiaa suuntaan ja toiseen. Kunnes lopulta tehtiin tarjous ja juuri ennen joulua kaupat.

Tontin pinta-ala on 1320 neliötä, maa on tasaista ja oletettavasti tuohon on helppo rakentaa. Eniten arvelutti tontin muoto, pitkä ja kapea suikale neljän muun talon ympäröimänä. Tontin mitat ovat noin 20 x 60 metriä, kuten oheisesta karttaotteesta näkyy. Miten talon saisi sopivasti niin ettei kaikista ikkunoista näy jonkun olohuoneeseen, ja mihin sijoittuisi miehen 60 neliön autotalli? Tontin muodosta johtuen mikään valmistalopaketti ei meille käynyt joten apuun tarvittiin arkkitehti - ja se onkin sitten uusi tarina.

Meillon pinkki tontti!

Kesämaisemaa Google Mapsin suosiollisella avustuksella, vieressä naapurin talo joka oli rakenteilla toissakesänä.

Tien varresta, pohjoisenpuoleisen rajapyykin vierestä. Raja menee tuosta suoraan vuorimäntyjen ja yksittäisen puun takaa kuvan takareunaan.

Ja tien varresta etelänpuoleisen rajapyykin vierestä. Yritin mennä tontille kuvia ottamaan mutta lunta oli ohuemmassakin kohdassa yli polven joten se siitä suunnitelmasta...