Toisen lomaviikon suuret saavutukset

Blogipostausten määrä ja tiheys on suoraan verrannollinen rakennuksella vietettyyn aikaan, ainakin näin omatoimirakentajalla. Jos jonain päivänä onkin raksavapaa niin silloin pestään pyykkiä, ostetaan ruokaa varastoon, siivotaan ja koitetaan pyörittää sitä arkea joka rakennuksella ollessa menee ihan retuperälle. Täysipäiväisesti raksatessa todellisuus muutenkin hiukan hämärtyy. Ruokakauppaan lähtiessä katsoo peiliin "mähän näytän ihan kivalta tänään", no ehkä niin koska kerrankin on käynyt suihkussa ja päällä on peräti farkut likaisten työvaatteiden sijaan. Imuroinnin jälkeen eteinen näyttää jotenkin epäilyttävän autiolta kun savikerros puuttuu lattialta mutta onneksi puolet pinta-alasta peittävä työkalulaatikko on sentään paikallaan. Ainoat kellonajat joista tarvitsee välittää ovat lähimmän rautakaupan aukioloajat, ja niin aikaisin pitää olla nukkumassa että seuraavana aamuna taas jaksaa nousta puoli seitsemältä. Muuten elämä kulkee rakentamisen ja hommaa rytmittävien ruokailujen välillä.

raksaovi in action

Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...

hyvin pääsee katolle telineiltä

Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.

Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...

Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.

päätykolmio ja itäpäädyn tukipuuhässäkkä

Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.

Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!

Talvirakentamisen ihanuus

On pientä kohtalon ivaa että kaksi lunta ja pakkasta vihaavaa vilukissaa päätyivät talvirakentajiksi. Aikataulun saneli suunnitteluun, talopaketin valintaan ja lupa-asioihin kulunut aika, jos oltaisiin saatu valita niin tämä vaihe rakentamista olisi mieluiten hoidettu joskus alkukesästä: eipä tuo pimeys, kylmyys tai vaihtoehtoisesti märkyys niin haittaisi jos oltaisiin nyt lämpimissä sisätiloissa töitä tekemässä.

Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.

Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.

Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...

Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.


Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!

Säältä suojassa

Yksi pieni merkkipaalu on saavutettu, meillä on talo ja talli säältä suojassa! Viimeinenkin ikkuna on asennettu paikalleen ja hyvältä näyttää (näkyy niissä olevan reiät ruuvien kohdalla). Asennusvaiheessa elementtejä suojanneet muovit poistettiin perjantaina ja nyt talossa kävellessä jo suunnilleen hahmottaa millainen tila tulee olemaan - hieno! Lauantain aurinkoisella kelillä pääsi näkemään miten hienosti ikkunoista tulee päivänvaloa sisään ja jopa alkutalven harmaudessa sitä valoa todella riittää sisään asti.

edessä olohuoneen ja kulmassa makuuhuoneen ikkunat

Pieniä mutkiakin on matkassa. Perjantaiaamun rakennustarkastus keskeytettiin kun huomattiin että ei ole kuvia rakennuksen poikittaisesta jäykistyksestä. Kuvat saadaan kyllä mutta se tarkastus otetaan sitten uudestaan, onneksi ei meitä haittaa. Perjantaina myös tarkistettiin asennustyö ja täytettiin lomake hyväksymisestä. Huomautuksia tuli joistain ulkoverhouksen laudoista (kolhuja ja oksanreikiä), autotallin kipsilevyistä (kolhuja) ja epäselväksi jäi kuuluuko asennusurakkaan työmaalla asennettavien ikkunoiden tiivistys jota ei nyt oltu tehty. No, toimitussisällössä näkyy lukevan että ei kuulu, eipä osannut tuollaistakaan asiaa tarkistaa paperien allekirjoitusvaiheessa.

paha kurki vahtii että  paneeli poistetaan

Pystytysporukka siis poistui ja nyt ollaan liikkeellä ihan omin voimin, mitä nyt ensi viikolla tulee vielä talotehtaan miehiä laudoituksia vaihtamaan ja poistamaan. Nyt päästiinkin viettämään koko viikonloppu raksalla, vähän ehkä allekirjoittaneen pikkujoulut hiukan hidastivat lauantaista käynnistymistä... Vastaavan mestarin neuvojen mukaan ensimmäisenä hommana ruvettiin laittamaan ulkoseinien yläosasta kattotuolien välejä umpeen. Alku meni vähän harjoitteluksi mutta aika nopeasti löytyi rytmi jossa mies lätki osia kiinni ja minä paloittelin levyä ja koolauksia. Sää suosi ja jopa aurinko paistoi, lauantain aikana saatiin hyvin talon pohjoissivu tehtyä.

viimeinen ikkuna paikallaan,
enää ei näytä oviaukolta

Sunnuntai kului lähinnä työmaata siivotessa. Terassilla makaavat puutavarat järjestettiin laadun mukaan pinoihin ja tilaa syntyi niin paljon että terassin vierestä saatiin kaikki ulkoverhouslaudat myös betonilaatalle, eipähän maakosteus uhkaa. Ihan käsittämättömän paljon sitä verhouslautaa on, saapa nähdä saadaanko kaikki kiinni vai jääkö polttopuiksi... Sama urakka tehtiin myös tallin puupinoille, nyt on autokatos täynnä erinäköistä puupalikkaa ja ihan kreivin aikaan: iltapäivällä satoi vettä jo ihan maahan asti. Vesisateessa sitten testattiin telineiden riittävyyttä talon korkeimpaan kohtaan (ei riitä, pitää vuokrata korkeammat) ja purettiin Haki-telineet palautusta varten. Haetaan alumiiniset tilalle, josko olisivat vähän kevyemmät käsitellä... Aika urheilua on tuo ulkohommien tekeminen vesisateessa, muutamaan kertaan tuli litimärissä hanskoissa tänään ihmeteltyä että kaikkeen ihminen ryhtyy vapaaehtoisesti ja vielä maksaa itsensä siitä kipeäksi.

Sunnuntaikuvia

Mahtavan aurinkoinen pakkassunnuntai antoi hyvän tilaisuuden saada kuvattua raksan tämänhetkistä tilannetta muuten kuin ankean harmaissa olosuhteissa. Tältä meillä näyttää nyt - tai siis näytti tuossa puolen päivän aikoihin.

antenni naapurin, ei meidän...

Autotallin ja -katoksen muoto hahmottuu paremmin nyt kun katoksenkin päälle on saatu kattopalkit. Varaston sivusta ja katoksen takaseinästä puuttuu vielä panelointi, saapa nähdä missä vaiheessa on sopiva aika lätkiä noita kiinni. Nuo kohdat eivät ole ihan pahiten sään armoilla sen jälkeen kun kattopellit saadaan suojaamaan.

huomaa hieno työmaavalaisin

Tästä kuvasta tajusin että tuonne katolle pitää jonkun mennä ensi kesänä päätyvasoja maalaamaan... Taitaapi olla että sinne päätyy allekirjoittanut itse ja mikäs siinä, paljon enemmän jännittää noiden muiden vasojen maalaus. Katto kun tuntuu ajatuksena tukevammalta alustalta kuin mikään teline tai tikkaat. Ikkunat ovat muuten paikallaan paitsi tuosta päädystä puuttuu makuuhuoneen pienempi ikkuna - aukko muistuttaa erehdyttävästi sisäänkäyntiä... Samoin terassin lasiovet puuttuvat eikä niiden asennus kuulukaan talotehtaan urakkaan, itse päästään sitäkin harjoittelemaan.

Pääsisäänkäynti tontin takapuolelta kuvattuna, eli tuolta telineiden alta kävellään sitten ovelle.Ylimääräiset tukipuut vähän hämäävät mutta nuo tolpat ovat ainoat pysyvät rakenteet ja ikävä kyllä niitä on kaksi. Ovesta kajastaa hienosti auringonvalo, olohuoneessa oli jo ihanan valoisaa vaikka suojamuovit peittävät vielä ikkunoita. Taustalla näkyy telineille nostetut kattopellit, ensi viikolla noiden pitäisi jo olla paikallaan ja rakennuksen täysin säältä suojassa. Juuri nyt tuntuu aika hurjalta ajatella että viikon päästä talotehtaan hommat on hoidettu ja sitten ollaan ihan omillamme!

Kaksi päivää pystytyksen jälkeen

Keskiviikon huikean tahdin jälkeen homma on rauhoittunut. Torstaina tontilla ei ollut ketään ja perjantainakin edistyminen oli ainakin nopeasti vilkaisten ollut aika vähäistä. Tallin pienemmätkin päätykolmiot olivat löytäneet paikalleen ja ainakin yksi palkki tuettu tolpilla kohdalleen. Todistusaineistoa ei toistaiseksi ole, harmaassa marraskuisessa tihkusateessa on turha yrittää ottaa kuvia pikkukameralla kello neljän jälkeen.

Vesilaitos oli sentään käynyt tuomassa tontille viemärin liitoskaivon ja vesiliitännän ja ystävällisesti sijoittanut ne suoraan suunnitellun sisäänajotien keskelle... Ihmetyttää miksi piti toimittaa sinnekin lupakuvat kun ei niitä taideta edes vilkaista, selvästi oli asemapiirrokseen merkittynä että juuri tuohon kohtaan tulee ajoluiska. Pitänee ottaa maanantaina yhteyttä, tuosta sijoituksesta ei ruveta kaivuumaksuja maksamaan...

Perjantaina aikana Perustus-Ässän pojat olivat käyneet vielä perustusta fiksaamassa, tallin perustuksen pintaan oli jäänyt isoja ilma-aukkoja joita nyt korjailtiin. Tarkistetaan vielä työnjälki huomenna päivänvalossa mutta hyvältä vaikutti. Talopaketin pystyttäjät kehuivat perustusta, hyvin mitoissaan ja suora. Näkyy blogiin tulevan jonkun verran kävijöitä Googlen kautta etsimässä Perustus-Ässästä kokemuksia. Oman kokemuksen perusteella suosittelen, homma kävi nopeasti ja jälki on hyvää!

Keskiviikon hyvä fiilis palautuu vieläkin kun pääsee tallustelemaan rauhassa talojensa välissä. Autotallia on vaikea hahmottaa pelkäksi talliksi, rakennuksena se on yhtä hieno kuin talokin. Tällä hetkellä tontin vaikuttavin sisätila sijaitsee autotallissa, sisäpuolella on vähemmän tukirakenteita kuin talossa ja korkeutta tuntuu olevan kuin kirkossa olisi... Muuten kuvattoman postauksen piristyksenä keskiviikkoinen otos autotallin isosta ikkunasta, korkeutta on reilu kaksi metriä. Näyttää vielä vaikuttavammalta nyt kun päätykolmiot ovat kohdillaan.

Kevätmessuilla

Tänä viikonloppuna Helsingin messukeskuksessa on kevätmessut, eli Oma Koti, Oma Mökki, puutarha, sisustus ja niin edelleen. Näistä pääkohteenamme oli luonnollisesti kotiosuus mutta löytyipä puutarhapuoleltakin mielenkiintoista katseltavaa. Kevään suurtapahtumana markkinoidut messut osoittivat suuruutensa jo Pasilassa Hartwall-areenan kohdilla liikenteen jonoutuessa ja ajoittain pysähtyessä täysin. Jonotusta ensin autossa ja sitten lippujonossa, ensimmäinen päämäärä messuhallissa olikin perinteisesti aamukahvin löytäminen...

Kiuaskilpailuun löytyi männäviikolla vielä uusi musta hevonen, Aurinkokiuas. Messuosastolla pääsimme näkemään Aurinkokiuas 150-mallin, ensimmäinen löytämäni melkein siron näköinen puulämmitteinen häkkikiuas. Läpimitta on puoli metriä, hieman kapeampi kuin aiemmin ihailemani Helon malli mutta korkeutta on 30 cm vähemmän. Hintaa tälläkin on yli 900 euroa joten saapa nähdä josko kuitenkin päädymme halvempaan vaihtoehtoon.



Aurinkokiuas 150


Keittiön suunnittelu on melko pian ohjelmassa ja messuilla pääsimme osallistumaan sekä Keittiömaailman että Puustellin 10 000 € lahjakortin arvontaan. Nauroin miehelle että mitäs jos voitetaan kummatkin, 20 000 eurolla hankkii jo hienommanpuoleisen keittiön... Ehkäpä tuohon hintaan saataisiin jo muutkin kiintokalusteet! Todennäköisesti keittiö tulee jommastakummasta mainituista liikkeistä, työpaikan kautta pitäisi saada ihan hyvät alennukset normaalihinnoista. A la Carte -keittiöillä oli oikein mukava nuori nainen esittelemässä, hänen luokseen suuntaamme keittiötä pohtimaan kun löytyy sopiva hetki.

Olohuoneemme suuret ikkunat tulevat olemaan suoraan etelään, samoin makuuhuoneen. Talvella aurinko lämmittää mukavasti mutta kesällä ne on saatava tarvittaessa peitettyä keinolla tai toisella. Yksi messuilla katsastettava asia olikin ikkunoiden ulkopuoliset screen-kaihtimet. Valmistajat lupaavat screen-kankaiden heijastavan jopa 90 % auringonvalosta ja kankaan ollessa ulkopuolella saadaan iso säästö lämmityskuluissa. Lisäksi näkymä ulos säilyy varsin hyvänä, tietysti kankaan väri vaikuttaa. Messuille lähdimme tutkimaan kaihtimien hintaluokkaa ja koteloiden ulkonäköä. Hinnat osoittautuivat ihan inhimillisiksi, firmasta riippuen toki, ja löytyy niitä sirompiakin koteloita ja saadaan maalautettua samaan sävyyn kuin ikkunapuitteet. Käsikäytön lisäksi kaihtimet saa myös aurinko- ja tuuliautomatiikalla sekä tietysti kaukosäätimellä, pohdittavaksi jää mitä kaikkea näistä koemme tarvitsevamme. Screen-kaihtimista on kovin vaikea löytää hyviä kuvia, mutta ohessa otos vaaleasta kankaasta. Meille kaihdin tulisi tummanharmaalla kotelolla ja tummalla kankaalla.

kuva: http://www.puukaihdin.com/

Puutarhapuolella kävimme ihastelemassa pihakiviä, kalusteita ja kasveja. Vielä hetkeen ei ole näiden aika mutta aina voi haaveilla!

Tarjouspyynnön tekoon!

Vihdoin alkaa olla talon kuvat siinä kuosissa että päästään tekemään tarjouspyyntöä talotehtaille. Arkkitehdeilta saimme pohjan jonka pohjalta kirjoitamme tarjouksen ja sitten vastaavalta mestarilta kommentit josko olisi korjattavaa. Siinä on viikonlopuksi urakkaa!

Vastaava mestari on siis palkattu. Zekatan luona kävimme juttelemassa jo aiemmin, täyden palvelun paketti tuntui kyllä hienolta mutta meille liian suureelliselta. Emmekä koskaan saaneet sitä luvattua tarjousta sähköpostiin... Lisäksi viime päivinä firma on saanut sosiaalisessa mediassa aika ikävää julkisuutta joten ei yhtään harmita ettemme yhteistyötä heidän kanssaan aloittaneet. Vastaavana mestarina projektissamme toimii Rakennustaito Haaviston Anssi Haavisto. Anssilla on rautainen kokemus vastaavana mestarina ja pääsuunnittelijana toimimisesta ja hänestä olimme saaneet suosituksia muutamaltakin taholta. Ajatus koko projektin toteuttamisesta tuntuu yhtäkkiä paljon helpommalta kun tietää että on ammattimies valvomassa!

Lumen sulamista tontilta on seurattu ahkerasti. Kaksi viikkoa sitten näkyvissä oli yhden rajapyykin huippu, nyt tämä pyykki on paljaalla nurmella ja toinen etureunan pyykeistä on paljastunut hangen alta. Vieläkään ei ole tietoa toisen takanurkan tarkasta sijainnista. Tilattua pohjatutkimusta luvattiin alunperin viime viikoksi ja sitten tälle mutta eipä ole kuulunut, eikä yhteyshenkilöä saanut kiinni. Onneksi ei ole kiirekään mutta maanantaina aloitan kyllä soittelun heti aamusta josko viimein jotain tapahtuisi.

Loppukevennykseksi viimeisimmät ja lähes lopulliset julkisivukuvat. Talon värit ovat oikeat, autotalli sitten samoihin sävyihin.

Vasemmalta ikkunat: makkari - olohuone - khh

Miehen "maailman hienoin autotalli" :)