Rakennuslupa ja puutöitä

Tänään saapui postissa hyväksytty rakennuslupapäätös. Hyvää vauhtia Nurmijärven kunta käsittelee hakemuksia, paperit laitettiin sisään 2.9. ja lupa saatiin reilun kolmen viikon kuluttua. Mitään lisäpapereita ei meiltä kyselty eikä mihinkään ollut huomauttamista, ei voi valittaa kun muualta kuulee miten hankalaa voi rakentaminen joissain pääkaupunkiseudun kunnissa olla...

Rakennusluvan mukana seuranneessa paperinivaskassa määrättiin rakentaja huolehtimaan mm. puuston raivaamisesta ennen aloituskokousta. Perinteiseen tapaan tämä tuli tehtyä jo ennen rakennusluvan saamista, eihän näin saisi tehdä mutta kuulemma kaikki kuitenkin tekevät... Tontillamme varsinaisia puita oli yksi kappale, hieno iso tammi jouduttiin nyt kaatamaan talon tieltä. Mies puuhun, köysi puun ympäri, vähän sahausta ja köyden kiskomista ja se oli siinä. Runko ja isoimmat oksat sahattiin takkapuiksi, lisäksi harkitsin järjestäväni tammenterhojen itsepoimintaa: puun kaato- ja karsimiskohdissa on sadoittain tammenterhoja ympäri nurmikkoa.

tammi ennen

Tammea selvästi suuremmaksi urakaksi osoittautui tontin rajalle asettunut vuorimäntykeskittymä. Minä rakastan käkkyräpuita sanoi eräs laulaja, itse olen aivan eri mieltä. Vuorimänty kasvattaa vartta maata pitkin, mutkalle vähän jokaiseen suuntaan ja pahimmillaan ihan samaa rungonpaksuutta kuin oikea mänty. Sahaamista, karsimista ja pätkimistä siis riitti ja varsinkin oksien raahausta. Sää onneksi suosi mutta täytyy sanoa että yhtään ei käy kateeksi metsään rakentavien puusouvia, itselle riitti tämä muutaman päivän uurastus ihan täysin. Homma olisi ehkä ollut hauskempi ilman kumpaakin osapuolta vaivaavaa syysflunssaa, hiukan huono tuuri että lopulta kun jotain pääsee tekemään niin ollaan sitten vähän kipeitä.

tammi ja vuorimännyt jälkeen

Takkapuita saatiin ihan kiva pino ja kuvan ottamisen jälkeen vielä vähän lisää runkopuita. Ehkäpä noista jo muutaman kerran saunan lämmittää! Kasa on tuossa jo yli 160 cm korkea (arvatkaas mistä tiedän) ja täytyy hommata vielä kolmas vaihtolava jotta saadaan matalampi ja tukevampi pino tehtyä. Ei sitten kaadu ensimmäisessä syysmyrskyssä.

Sadonkorjuuaika

Tuntuu siltä että meillä tehdään asioita hieman erikoisessa järjestyksessä. Vai moniko rakentaja poimii marjat omasta pensaasta ja leikkaa nurmikkoa ennenkuin rakennuslupaa on edes haettu? Talon suhteen ei siis mitään uutta, toivottavasti parin viikon sisällä päästään jättämään lupahakemus. Päättyvä heinäkuu sen sijaan järjesti edes jonkunlaista aktiviteettia tontilla marjanpoiminnan merkeissä.

vihreää vihreällä pohjalla - marjapensaita on vaikea kuvata

Nykyisen kämpän takapihalla on kaksi punaherukkapensasta jotka sain tänä vuonna kerättyä tyhjäksi ennätysajassa. Näiden jälkeen kun odotti vielä toinen urakka... Tonttimme on lohkaistu viereisestä ja meidän puolellemme jäi lähes kaikki marjapensaat. Naapurille jäi kaksi punaherukkaa, meillä taas on kuusi punaista ja kaksi mustaa viinimarjaa sekä neljä karviaispensasta! Lupasin naapurille että saavat poimia kaksi noista meidänkin punaviinimarjoista, ei meille mahdu mitenkään kaikki marjat pakkaseen. Mustaviinimarjat tekivät aika pienen sadon mutta punaista onkin sitten ihan riittävästi ja tämän aurinkoisen sunnuntain olen suurelta osalta viettänyt marjapensaassa. Mies tuli avuksi pensaita perkaamaan, luultavasti noita ei ole leikattu muutamaan vuoteen ja joissain pensaissa oli lähes kolmasosa oksista ihan kuolleita. Innostuttuaan nyppi vielä tontin itärajan orapihlaja-aitaa ja aika komea risukasa noista syntyikin! Hiukan koomista, monta kertaa olen julistanut että orapihlajaa meille ei sitten aidaksi tule... ja tänään sitten tajusin että joo, sitähän on jo eli kannattanee totutella.

päivä paistaa risukasaan

Onneksi marjapensaat sijaitsevat ihan tontin perällä ja saavat jäädä sijoilleen rakennusprojektin alkaessa. Pensaiden lisäksi meillä kasvaa lauma vuorimäntyjä sekä ihan kunnon kokoinen tammi jotka valitettavasti joutuvat lähtemään talon ja kulkuväylien alta.

Tammi ja vuorimännyt näkyvät kuvassa tuossa vasemmassa laidassa. Oikeassa laidassa voi pongata ahkeran ruohonleikkaajan ja tontin takareunasta ne marjapensaat. Punaherukkaa jäi vielä puolitoista pensasta keräämättä ja kaikki karviaiset ovat hiukan raakoja. Vielä olisi hetki aikaa keksiä mihin ne karviaiset käyttäisi kun ei hilloa meillä oikein kulu eikä todellakaan kaikkia marjoja tule suoraan pensaastakaan syötyä!