Tontti valmiina talolle

Siitä jatkuu mihin edellisessä postauksessa jäätiin. Loppukiri pohjatöissä osoittautui yllättävän lyhyeksi, tänään yhden aikoihin pistettiin pillit pussiin ja Komatsu lavetille. Seuraavaksi pitäisi järjestää telineitä, pressuja, lavoja kakkosnelosten kaveriksi elementtien ja muun tavaran alle ja ties mitä muuta ennen talon saapumista. Toimitusta saatiin lykättyä ensi keskiviikkoon eli alkuviikko on vielä aikaa keräillä tarvittavaa rekvisiittaa.

Mitä siinä loppukirissä sitten tehtiin? Maanantai- ja tiistai-iltojen aikana lätkittiin patolevy tallin ympärille ja asennettiin sähkökeskus. Suht hyvin olin katselemalla oppinut patolevyn kiinnittämisen kun pääsin sitä kokeilemaan miehen säätäessä sähköjen kanssa. (suom. huom. sillä on kyllä luvat kytkeä sähköt eli ei tarvetta soittaa hätänumeroon) Kevyesti syntyy reiät pöllönsilmille (aka lyöntiniitti) ammattikäyttöön tarkoitetulla koneella, ei puhettakaan että käyttäisi rahaa Black&Deckeriin kun tuollaisia saa töistä vuokrata puoli-ilmaiseksi.

mun mielestä tuo hiekanerotuskaivo näyttää ihan teletappien
noo-noolta, teki melkein pahaa haudata se styroksiin...

Keskiviikkona aloitettiin täytöt ja maatyöt, mies jäi päiväksi tontille. Autotalliin asennettiin öljynerotuskaivo ja tallin eteen hiekanerotuskaivo, lisäksi rakennettiin tie jota nosturiauto pääsee ajamaan talon viereen. Iltapäivästä iltaan asti asennettiin vielä styroksia tallin ympärille sekä katokseen. Routastyroksia menee kyllä ihan käsittämättömiä määriä! Suojaus pitää tehdä 120 cm etäisyydelle sokkelista plus putkiojien päälle eli sekä viemärin että käyttöveden pitkiin kaivantoihin menee pari kerrosta. Kylmään tilaan eli autokatokseen laitettiin jopa kolme päällekkäistä kerrosta. Epäilen että lähirautakaupan myyjät osaavat jo naputella koneeltaan esiin routastyroksin heti naamani nähdessään, niin monta kierrosta noita on haettu. Kerralla kuomulliseen vaunuun menee maksimissaan kuusi pakettia (jos viimeisen paketin rikkoo ja jakaa levyt ympäri kuorman).

Tänään torstaina oli minun vuoroni jäädä tontilla ja töitä olikin selvästi vähemmän. Hienosti järjestetty! Hommat viimeisteltiin lopuilla styrokseilla ja täytöillä. Maata talon ja tallin välissä tasattiin ja tallin sisäpuoliset täytöt saatiin tärytettyä. Lopuksi ajoin peräkärryllisen roskaa kaatopaikalle, onneksi on kevyttä tavaraa kun täysi kuorma maksaa alle kaksikymppiä. Nyt on pihassa tilaa talon tulla! Iltapuhteiksi hain sahalta reilu 200 metriä kakkosnelosta, niitten päälle mahtuu jo kasaamaan elementin jos toisenkin.

valmiit perustukset ja työmaatie

Maatyöt jatkuvat vielä talonpystytyksen jälkeen. Viemärit kaivetaan paikalleen ja vielä asennetaan tallin pohjoissivulle routalevyt: näitä ei voinut laittaa paikalleen kun työmaatie kulkee ihan vierestä, isot autot rikkoisivat styroksit päältä ajaessaan. Ei kaivaminen siis tähän loppunut mutta josko seuraava kuukausi pärjättäisiin ilman kaivinkonetta.

Pohjatöiden loppukiri alkaa

Tänään on tasan viikko talopaketin saapumiseen. Hommia on tehtäväksi vielä ihan riittävästi! Loputkin tallin sokkelin muotit puretaan huomenna ja patolevyt pitäisi saada paikalleen tämän ja huomisen illan aikana. Vasta alkanut talviaika ei ole kiva juttu tässä kohdassa kun valoisaa työaikaa ei leipätyön jälkeen käytännössä jää lainkaan... Otsalamppu sen sijaan on ystävä ja taitaa tulla led-lippalakillekin töitä. Maatyöt pitää saada pakettiin perjantaihin mennessä, lauantai kun on pyhäpäivä eikä maa-ainesta saada mistään. Kiire tulee mutta pitäisi ehtiä.

Maanantain aikana Perustus-Ässä oli käynyt valamassa loput autotallin sokkelista sekä terassien laatat. Perustussuunnittelijalta huomattiin pieni moka kun maansiirtourakoitsija kävi ihmettelemässä että mistäs tuonne autotalliin ajetaan... Perustus oli piirretty puolisen metriä liian korkeaksi tallin oviaukkojen ja autokatoksen ajoreitin kohdilta, yksi viiva sinne tai tänne voikin olla aika tarkkaa kun rakentamisesta puhutaan. Huomenna siis timanttilaikka laulaa ja homma onneksi menee suunnittelijan piikkiin. Samaan hengenvetoon todettiin myös että niin tätä suunnittelijaa ei kyllä muutenkaan enää käytetä, tiedä sitten oliko ihan ensimmäinen virhe jonka oli tehnyt.

Raporttia parilta viime viikolta

Edellisestä päivityksestä on kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Bloggaaminen on jäänyt tärkeysjärjestyksessä rakentamisen, työnteon ja nukkumisen jalkoihin.

fasaani was here


Patolevyjä laiteltiin viikon 41 lopulla, viikolla 42 taas odoteltiin kaivuria paikalle: maaurakoitsija oli jumissa toisessa kohteessa joten meidän homma ei juuri edennyt. Torstai-iltana taistelteltiin paikalleen talon ja tallin välinen lämmitysvesiputki. Erään jälleenmyyjän mukaan Microflex on "kevyt käsitellä ja koostumukseltaan erittäin taipuisa". Onneksi ei ollut jäykkä tai raskas, kauhistuttaa ajatellakin miten siinä olisi käynyt: meidän 43 metrin kieppiä ei saanut yksin avattua suoraksi ja kahdeltakin hengeltä oli ihan urakka. Microflex vedettiin perustuksen alta salaojaputkea myöten ja siinä sai kyllä kaikin voimin tehdä töitä että saatiin vastaan vääntävä lämmitysputki paikalleen... Ikinä ei olisi onnistunut ilman erikoistyökalua: 10 mm köysi sidottiin putken uriin ja siitä kummallekin vetolenkki jonka avulla homma eteni puoli metriä kerrallaan.

microflex duo, kieppi from hell

Lauantaina saatiin pikku-Komatsu tontille ja päästiin aloittamaan ulkopuoliset täytöt. Alle sepeliä, päälle styroksia, hiekkaa ja mursketta. Allekirjoittaneella menee kyllä iloisesti sekaisin kaikki eri kiviainekset, aika monta kasaa eri nimikkeillä on kasettiauto omaan pihaan kaatanut... Perustuksen viereen tulevaa ojaa jatkettiin metrin verran jotta päästiin vetämään talon ja tallin välinen käyttövesiputki saattolämmityksineen, sähkökaapelit sekä vetonarut paikalleen. Saattolämmityskaapeli oli luku sinänsä, määrämittaisena tilattu johto osoittautui ihan tavalliseksi kummastakin päästä avoimeksi sähkökaapeliksi. Eihän tuohon lauantaina mitään lisäosia saanut joten maanantaiaamuksi kello seitsemän aikataulutettiin retki sähkötukkuun jotta hommissa päästäisiin eteenpäin, sisäpuolen täyttöä kun ei voinut aloittaa ennenkuin ko. kaapeli saatiin kytkettyä. Saman kaapelin teippaaminen vesiputkeen oli varsin riemukasta hommaa, märässä savessa maannut jäykähkö putki kun sai käsittelijänsä hetkessä näyttämään mutapainin harrastajalta.

vasemmalta: microflex, käyttövesi,
tyhjä varaus, sähkökaapelit, laajakaista

Maanantaina päästiin kummatkin kokeilemaan täyspäiväistä raksaamista. Tontilla hääri talonrakentajien itsensä lisäksi kaksi kaivinkonemiestä ja hommat etenivät vauhdilla. Surullisen kuuluisa saattolämmityskaapeli saatiin päätettyä ja teipattua vesiputkeen (alle alumiiniteippi ja päälle jesaria, edelleen yhtä kivaa märässä savessa). Päivän aikana laitettiin talon ympäri routalevyt (eli styroxia), nostettiin ja tärytettiin tonneittain hiekkaa perustusten sisäpuolelle, putkiojaa kaivettiin taas muutama metri pidemmäksi ja putkia jatkettiin saman verran, viemärin läpivienti sokkelista aseteltiin paikalleen, radonputkisto taivuteltiin täyttöhiekan päälle ja ties mitä muuta. Aurinkokin näyttäytyi päivän aikana eikä homma mutakylpyä lukuunottamatta tuntunut yhtään hullummalta!

tarjoilija, makuuhuoneessani on kaivuri!

Maanrakennuksen pyöreät päivät tontilla jatkuivat vielä tiistain ja keskiviikon jotka raportoiva osapuoli vietti työmatkalla Münchenin liepeillä joten yksityiskohtainen kuvaus jää siltä osin laatimatta. Keskiviikkoyönä palatessani tontilla odotti taas aivan eri näkymä: työmaatie oli purettu, kaapeliojat kaivettu ja täytetty sekä tallin pohjat valmiina. Talon takana seissyt pintamaakasa oli tasoitettu kauniiksi takapihaksi ja talon sisäpuoliset täytöt valmiit. Kaikesta päätellen pitkät päivät lentoineen oli kuitenkin ollut se kevyempi vaihtoehto kuin kotiinjääneen työpäivät tontilla. Lisäapua urakkaan oli saatu vielä miehen veljeltä josta varmasti oli enemmän hyötyä kuin itsestäni olisi ollut, suurkiitos vielä minunkin puolestani!

Torstaina töistä palatessani tontilla odottikin jo valettuna autotallin antura sekä kummallinen irrallinen seinänpätkä... Reitti läheiselle sähkökaapille oli kaivettu auki risteysten osalta (onneksi teiden ali kulki valmiit putkitukset!) ja kaapelikin saatiin pujotettua paikalleen yllättävän kivuttomasti, eli ennenkuin itse ehdin edes paikalle. Samana iltana pimeässä tihkusateessa viriteltiin vielä putkitus laajakaistan kaapelille ja siihen vetonaru, kaapelin Elisa tuo onneksi tontin rajalle asti eli siitä ei tarvitse itse huolehtia. Sähkökaappia yritettiin myös pystyttää mutta eiköhän tuosta löytynyt kuljetusvaurio ja meni samantien vaihtoon... Perjantaina autotallin anturan päällä seisoi osa sokkelia, loppuosan valavat huomenna maanantaina. Perustus on maallikon silmään aika erikoisen mallinen kun on katosta ja varastoa vierekkäin.

antura + osa sokkelista. etualalle tulee vielä katoksen
sokkeli vähän eri tavalla kuin tallin osalle

Lauantaina ei ollut paljon muuta tekemistä kuin pystyttää vaihdettu sähkökaappi, siivota hiukan ja noutaa rautakaupasta 11 pakettia routalevyä. Kuomulliseen peräkärryyn menee kerralla viisi pakettia, onneksi on vain muutama kilometri matkaa Rautiaan. Sää olisi ollut hieno rakentamiseen mutta minkäs teet kun ei mitään päässyt tekemään... Raksavapaa vietettiin sitten Myyrmäen Omakoti-messuilla johon Perustus-Ässä tarjosi vapaaliput. Heidän osastoltaan löytyikin sama mystinen irtoseinänpätkä joka oli torstaina tallin anturan viereen valettu, oli kuulemma aika homma saada 200 kg painava betonimötikkä paikalle.

Aika pitkä päivitys kerralla luettavaksi. Jatkossa pitänee ehtiä hiukan useammin kuulumisia kertomaan tai sitten siirtyä ranskalaisiin viivoihin tapahtumia luetellessa!

Antura

Viime keskiviikon ja eilisen välillä tontilla on kaivettu kuopasta savea, täytetty kuoppaa soralla, asennettu suodatinkangasta ja salaojaputkia, tärytetty sorapatjaa ja ties mitä mistä tämä tontinreunallaseuraaja ei tiedä pätkääkään. Jari Isomäki on tehnyt nopeaa ja tarkkaa työtä, lisäksi isäntä itse tärytteli apuna parin päivän ajan ja talon osalta maatyöt saatiin tehtyä viidessä päivässä. Kaivettu kuoppa olikin varsin syvä ja soraa on kulunut lukemattomia kasettiautollisia, laskua odotellaan pienen kauhun vallassa...

turkoosi tärytin. testasin tätä noin kymmenen sekuntia,
pelotti enemmän kuin ensimmäisellä ajotunnilla auton ratissa.

Maatyöt valmistuivat selvästi odotettua aiemmin joten hetken kuvittelin että perustuksia joudutaan odottelemaan. Vielä mitä! Tiistai-iltapäivänä töistä palatessani tontilla oli jo valmiit anturamuotit ja hetken kuluttua paikalle kurvasi betoniauto. Perustus-Ässän pojat saapuivat hyvin lyhyellä varoitusajalla ja ilmeisen hyvin sujui homma kun antura oli valettu alle vuorokausi kaivinkoneen poistumisen jälkeen. Valuperustukseen päädyttiin kireän aikataulun vuoksi, talohan siis saapuu viikolla 45 eli noin kuukauden päästä.

anturamuotti

betoniauto ja yleiskuvaa tontista. ei uskoisi että viikko sitten tuossa oli pelkkä nurmikenttä!

Illalla käytiin ihmettelemässä kuivuvaa anturaa. Taitaa jokaisella rakentajalla käydä tässä vaiheessa mielessä että noinko pieni siitä nyt tulee... Kummasti se tila vaan suurenee kun saadaan seinät paikalleen, näin olen kuullut ja tuttujen hankkeissa huomannut. Aika hassu tunne seistä tontilla ja miettiä että tässä se sohva sitten on (ja että miten se muka tähän mahtuu).

kuivuvaa anturaa, pikkumakkareiden kohdalla mutka seinässä.

Seuraavaksi sitten anturan päälle sokkeli, sitten maatöihin autotallin osalta ja sille perustukset. Ennen talon tuloa on vielä saatava kulkuväylät kuntoon, tämänhetkinen työmaatie kulkee tallin halki ja tilalle tarvitaan kaksi tietä kummaltakin puolelta. Teille jää kovin kapean tila joten tarvitaan jotain erityisjärjestelyitä perustuksien suojaamiseksi (tms), eli säätämistä tulee tähän kohtaan. Ja lisäksi tehdään taas kaikkea mistä allekirjoittanut ei tiedä tai tajua yhtään mitään. Pitäisi ehkä houkutella tuo toinen osapuoli kirjoittamaan jotta blogiin saataisiin muutakin kuin innokasta hihkuntaa keltaisesta kaivinkoneesta tai turkoosista täryttimestä.

Kaivinkaivinkone

Siellä se möyrii :)