Minulla on ehkä vähän hassu tapa ilmoittaa "tää on mun uusi paras kaveri" kun saan jonkun elämää helpottavan asian, olkoon se sitten tiskikone, excelmakro tai vaikkapa varpaita lämmittävät paksut villasukat. Muutaman rakentamiskuukauden aikana uudet parhaat ystävät ovat löytyneet tietysti raksalta. Mikä siis ilahduttaa tätä rakentajaa työntouhussa?
Kunnolliset työhousut. Riipputaskut vetävät ihan älyttömän määrän jatkuvasti tarvittavia pientyökaluja, reidessä on kynä- ja kännykkätaskut ja polvisuojat ovat aina mukana. Alle mahtuu kolme kerrosta lämmintä vaatetta ja jos enemmän tarvitsee niin ei raksalla enää muutenkaan tarkene.
Jo aiemmin kehuttu otsalamppu. Varsinkin ennen sähköjen saantia oli ihan ehdoton saada kädet vapaiksi mutta työvaloa eteensä, ja vieläkin työmaavalaisimien siirtäminen on paljon hitaampaa kuin napsauttaa otsalla killuva valo loistamaan kun pitää noutaa jotain talon pimeästä päästä.
Kysyin rautakaupasta jotain metalliviivoitinta ja minulle myytiin linjari. Simppeli 150 cm pitkä alumiinipulikka on osoittautunut tarpeelliseksi monessa kohdassa, ilman on ihan mahdotonta vetää suoraa viiltoa rakennuslevyyn katkaisua varten. Puupalikasta kun tuntuu pikkuhiljaa häviävän se suoruus kun reunasta irtoaa materiaalia joka leikkauksella...
Sirkkeli. Tarviiko sitä enempää selittääkään? Puutavara katkeaa ja tarvittaessa kulma syntyy mihin suuntaan vaan ja nopeasti - en ehkä ikinä enää sahaa mitään käsin. Katkaisusirkkeli on enemmän kaveri kuin pöytämalli (ja nyt tunnen itseni tosi ammattilaiseksi kun mulla on jopa lempisirkkeli!)
Uusin ihastukseni on villaveitsi. 50 mm villaa leikkaa vielä juuri mattoveitselläkin mutta 100-millinen meni jo aika repimiseksi. Rautakaupasta halvin villaveitsi ja taas elämä hymyilee eivätkä villapalatkaan enää näytä karhun repimiltä. Leipäveitsi olisi ehkä ajanut saman asian mutta milläs meillä olisi sitten leipää leikattu?
Tällaista näin alkuun - lupaan raportoida kun taas löydän uuden parhaan kaverin!
tiistai 20. joulukuuta 2011
sunnuntai 18. joulukuuta 2011
Toisen lomaviikon suuret saavutukset
Blogipostausten määrä ja tiheys on suoraan verrannollinen rakennuksella vietettyyn aikaan, ainakin näin omatoimirakentajalla. Jos jonain päivänä onkin raksavapaa niin silloin pestään pyykkiä, ostetaan ruokaa varastoon, siivotaan ja koitetaan pyörittää sitä arkea joka rakennuksella ollessa menee ihan retuperälle. Täysipäiväisesti raksatessa todellisuus muutenkin hiukan hämärtyy. Ruokakauppaan lähtiessä katsoo peiliin "mähän näytän ihan kivalta tänään", no ehkä niin koska kerrankin on käynyt suihkussa ja päällä on peräti farkut likaisten työvaatteiden sijaan. Imuroinnin jälkeen eteinen näyttää jotenkin epäilyttävän autiolta kun savikerros puuttuu lattialta mutta onneksi puolet pinta-alasta peittävä työkalulaatikko on sentään paikallaan. Ainoat kellonajat joista tarvitsee välittää ovat lähimmän rautakaupan aukioloajat, ja niin aikaisin pitää olla nukkumassa että seuraavana aamuna taas jaksaa nousta puoli seitsemältä. Muuten elämä kulkee rakentamisen ja hommaa rytmittävien ruokailujen välillä.
Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...
Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.
Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...
Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.
Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.
Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!
 |
| raksaovi in action |
Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...
 |
| hyvin pääsee katolle telineiltä |
Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.
Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...
Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.
 |
| päätykolmio ja itäpäädyn tukipuuhässäkkä |
Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.
Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!
maanantai 12. joulukuuta 2011
Talvirakentamisen ihanuus
On pientä kohtalon ivaa että kaksi lunta ja pakkasta vihaavaa vilukissaa päätyivät talvirakentajiksi. Aikataulun saneli suunnitteluun, talopaketin valintaan ja lupa-asioihin kulunut aika, jos oltaisiin saatu valita niin tämä vaihe rakentamista olisi mieluiten hoidettu joskus alkukesästä: eipä tuo pimeys, kylmyys tai vaihtoehtoisesti märkyys niin haittaisi jos oltaisiin nyt lämpimissä sisätiloissa töitä tekemässä.
Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.
Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.
Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...
Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.
Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!
Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.
Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.
Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...
Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.
Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!
perjantai 9. joulukuuta 2011
Tilastoja vol 2
Blogin tilastoja seuratessa erilaiset hakusanat jaksavat kiinnostaa ja huvittaa viikosta toiseen. Edelleen johdossa on erilaiset fasaaneihin, niiden hintaan tai poikasiin liittyvät haut. Huomaa myös että joka kerta kun julkaisee jonkun nimen, alkaa sivulle samantien tulla hakukoneen osumia ko. yrityksestä tai henkilöstä tietoa etsiviltä. Nopeasti tieto leviää nykypäivänä sosiaalisessa mediassa, toivottavasti eri yrittäjätkin ymmärtävät miten pieni ankkalammikko onkaan kyseessä kun varsinkin negatiivinen maine leviää hetkessä... Itsellä ei ole kuin hyvää sanottavaa kaikista yhteistyökumppaneista jotka tuohon vasemman reunan listaan ovat päätyneet.
kun tilaat oven tuleeko lukkopesä mukana
Ei tule, se ostetaan tai tilataan erikseen ja maksaa muuten aika paljon.
eristysvillan mitat
Riippuu villasta. Viimeisin mittaamani oli 92 x 87, juuri sen verran että erehtyy ensin luulemaan neliöksi.
keittiö niemeke
Niemeke on siis jonkun muunkin käyttämä sana keittiön yhteydessä? Hyvä sana onkin, saareke ei meillä ainakaan ole kyseessä ja tyräke kuulostaa vähän pahalta.
Tolomeo Faretto
Jotkut italialaisparat päätyivät google.it -osoitteesta tänne, pieneksi taisi jäädä blogin heille tarjoama infosisältö...
Blogiin tulee vierailijoita yllättävän monesta maasta, ei tietenkään ihme kun suomalaisia on ympäri maapalloa ja googlekin ohjaa jopa viattomia ulkomaalaisia paikalle. Italian lisäksi ainakin Romania, Turkki, Saudi-Arabia ja Kreikka ovat ainakin ajatuksena hiukan erikoisempia liikenteen lähteitä kun kohteena on nurmijärveläisen omakotitalon lokikirja.
kun tilaat oven tuleeko lukkopesä mukana
Ei tule, se ostetaan tai tilataan erikseen ja maksaa muuten aika paljon.
eristysvillan mitat
Riippuu villasta. Viimeisin mittaamani oli 92 x 87, juuri sen verran että erehtyy ensin luulemaan neliöksi.
keittiö niemeke
Niemeke on siis jonkun muunkin käyttämä sana keittiön yhteydessä? Hyvä sana onkin, saareke ei meillä ainakaan ole kyseessä ja tyräke kuulostaa vähän pahalta.
Tolomeo Faretto
Jotkut italialaisparat päätyivät google.it -osoitteesta tänne, pieneksi taisi jäädä blogin heille tarjoama infosisältö...
Blogiin tulee vierailijoita yllättävän monesta maasta, ei tietenkään ihme kun suomalaisia on ympäri maapalloa ja googlekin ohjaa jopa viattomia ulkomaalaisia paikalle. Italian lisäksi ainakin Romania, Turkki, Saudi-Arabia ja Kreikka ovat ainakin ajatuksena hiukan erikoisempia liikenteen lähteitä kun kohteena on nurmijärveläisen omakotitalon lokikirja.
keskiviikko 7. joulukuuta 2011
Maalämpöä
Meille on valittu lämmitysmuodoksi maalämpö, kuten ilmeisesti yhä useampaan uudisrakennukseen. Kaukolämpö tulisi viereen mutta jo pelkät liittymiskustannukset ovat huimat, suora sähkö kauhistuttaa ajatuksena ja öljy taas tuntuu muinaismuistolta. Mies pyöritteli lämpöasioita enemmänkin ennen kuin lopullinen päätös tehtiin mutta maalämpö tuli valittua ja siitä on hyvä mieli. Ajatuksena on kiva että talo lämpiää tuhlaten luonnonvaroja vähän vähemmän kuin jollain muulla vaihtoehdolla.
Ainakin Nurmijärven kunnalla on maalämpökaivolle selvät säännöt: vähintään kolme metriä talosta ja kymmenen metriä tontin rajoista. Meidän 20 metriä leveällä tontillamme tämä jättää vaihtoehdot vähiin, varsinkin kun kaivo tietysti haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle teknistä tilaa eli itse maalämpöpumppua. Lämpöputkiin varauduttiin ajoissa ja perustusvaiheessa anturan alle kaivettiin pari sadevesiputkea joista ennen sisäpuolisia täyttöjä pujotettiin vielä viemäriputket ulkoa teknisen tilan kohdalle.
Tarjouskyselyjen ja vertailujen perusteella meillä päädyttiin ostamaan lämpökaivon poraus erikseen. Pietarsaarelainen Geodrill oli edullisin ja alunperin oli puhe että tulisivat tammi-helmikuun aikana kaivoa poraamaan. Viime perjantaina mies saikin puhelinsoiton että sopisiko tulla lauantaina, no meille ei sopinut kun ei ollut vielä vettä saatavilla. Vettä sovittiin naapurilta korvausta vastaan ja lauantain aikana kaivoin valmiiksi ojan viemäriputkilta tulevalle kaivon paikalle. Matkaa oli vain pari metriä mutta parin tunnin jälkeen tiesi tehneensä töitä kun matalammasta päästä 50 cm syvää ja 30 cm leveää ojaa oli kylmiltään kaivanut savimaahan...
Poraajat saapuivat ennen puoli kahdeksaa maanantaiaamuna ja siitä alkoi koko päivän kestänyt urakka. Poravaunu mahtui nätisti talon pohjoispuolelta takapihalle reilun kahden metrin kulkuaukosta, yllättävän pieni kapine. (ja peruutti kaukosäätimestä, ja siinä oli omat valot, ja se piippasi, ja silti en saa sellaista kuulemma joululahjaksi, oon ehkä vähän pettynyt!) Kallio löytyi odotetusti noin seitsemästä metristä mutta muuten homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa (tai Strömsössä). Normaalin parin kuution sijaan vettä kului yli kymmenen kuutiota kun pohjavettä ei vaan löytynyt - tai löytyi sitten viimeisen kymmenen metrin aikana... Kuuden aikoihin vaihdettiin toisen naapurin hanaan ettei tyhjennetä ensimmäisen kaivoa ihan kokonaan, ja vielä yhdeksään asti pojat porasivat että saivat koko 160 metrin kaivon valmiiksi. Oli kuulemma harvinaisen kovaa kalliota...
Porauksen aikana kivipöly lensi tuulen mukana ympäri lähiseutua ja jälkikäteen on takapiha aika hurjan näköinen: kovin myllätty ja kulmassa kasa harmaata mössöä. Tarkoitus oli hyödyntää saatua kivituhkaa jossain kohtaa pihalla mutta taitaa olla niin hienojakoista että tekeeköhän sillä mitään... Vettä valui niin ettei oja enää kunnolla vetänyt, ei ole ihan loppuunsa hiottu tuo kunnan sadevesijärjestelmä. Kaivettu oja täyttyi savivellistä ja tähän aikaan vuodesta taitaa kulua melko pitkään että kelit kuivuvat niin että kannattaa kaivaa uudestaan.
No, lumi peittää pahimmat jäljet eikä siitä savimaasta muutenkaan niin väliksi. Oli muuten tosi villin näköistä kun välillä maanpinta lainehti usean metrin päähän porauksen alussa, onkohan tuo sitten savisen maaperän ominaisuus vai mikä mutta ihan samalta aalto näytti kuin veden pinnassa, kovasti vaan hitaammalta. Mahtoi olla kastemadot ihmeissään.
Ainakin Nurmijärven kunnalla on maalämpökaivolle selvät säännöt: vähintään kolme metriä talosta ja kymmenen metriä tontin rajoista. Meidän 20 metriä leveällä tontillamme tämä jättää vaihtoehdot vähiin, varsinkin kun kaivo tietysti haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle teknistä tilaa eli itse maalämpöpumppua. Lämpöputkiin varauduttiin ajoissa ja perustusvaiheessa anturan alle kaivettiin pari sadevesiputkea joista ennen sisäpuolisia täyttöjä pujotettiin vielä viemäriputket ulkoa teknisen tilan kohdalle.
 |
| oikein kun siristää niin keskellä kuvaa näkyy maalämmölle jätetyt putkivaraukset |
 |
| vasemmalla kaksi etummaista vinoa putkea on lämpöputkille |
Tarjouskyselyjen ja vertailujen perusteella meillä päädyttiin ostamaan lämpökaivon poraus erikseen. Pietarsaarelainen Geodrill oli edullisin ja alunperin oli puhe että tulisivat tammi-helmikuun aikana kaivoa poraamaan. Viime perjantaina mies saikin puhelinsoiton että sopisiko tulla lauantaina, no meille ei sopinut kun ei ollut vielä vettä saatavilla. Vettä sovittiin naapurilta korvausta vastaan ja lauantain aikana kaivoin valmiiksi ojan viemäriputkilta tulevalle kaivon paikalle. Matkaa oli vain pari metriä mutta parin tunnin jälkeen tiesi tehneensä töitä kun matalammasta päästä 50 cm syvää ja 30 cm leveää ojaa oli kylmiltään kaivanut savimaahan...
 |
| hieno oja, ihan ite tein! |
Poraajat saapuivat ennen puoli kahdeksaa maanantaiaamuna ja siitä alkoi koko päivän kestänyt urakka. Poravaunu mahtui nätisti talon pohjoispuolelta takapihalle reilun kahden metrin kulkuaukosta, yllättävän pieni kapine. (ja peruutti kaukosäätimestä, ja siinä oli omat valot, ja se piippasi, ja silti en saa sellaista kuulemma joululahjaksi, oon ehkä vähän pettynyt!) Kallio löytyi odotetusti noin seitsemästä metristä mutta muuten homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa (tai Strömsössä). Normaalin parin kuution sijaan vettä kului yli kymmenen kuutiota kun pohjavettä ei vaan löytynyt - tai löytyi sitten viimeisen kymmenen metrin aikana... Kuuden aikoihin vaihdettiin toisen naapurin hanaan ettei tyhjennetä ensimmäisen kaivoa ihan kokonaan, ja vielä yhdeksään asti pojat porasivat että saivat koko 160 metrin kaivon valmiiksi. Oli kuulemma harvinaisen kovaa kalliota...
 |
| pora takapihalla. talon suojaus oli käytännössä turha, ei ollut mitään roiskeita pressussa |
Porauksen aikana kivipöly lensi tuulen mukana ympäri lähiseutua ja jälkikäteen on takapiha aika hurjan näköinen: kovin myllätty ja kulmassa kasa harmaata mössöä. Tarkoitus oli hyödyntää saatua kivituhkaa jossain kohtaa pihalla mutta taitaa olla niin hienojakoista että tekeeköhän sillä mitään... Vettä valui niin ettei oja enää kunnolla vetänyt, ei ole ihan loppuunsa hiottu tuo kunnan sadevesijärjestelmä. Kaivettu oja täyttyi savivellistä ja tähän aikaan vuodesta taitaa kulua melko pitkään että kelit kuivuvat niin että kannattaa kaivaa uudestaan.
 |
| se siitä hienosta ojasta. |
No, lumi peittää pahimmat jäljet eikä siitä savimaasta muutenkaan niin väliksi. Oli muuten tosi villin näköistä kun välillä maanpinta lainehti usean metrin päähän porauksen alussa, onkohan tuo sitten savisen maaperän ominaisuus vai mikä mutta ihan samalta aalto näytti kuin veden pinnassa, kovasti vaan hitaammalta. Mahtoi olla kastemadot ihmeissään.
tiistai 6. joulukuuta 2011
Itsenäisyyspäivä
Tämä itsenäisyyspäivä oli erilainen kuin ainakin kymmenen edellistä.
Erilainen itsenäisyyspäivä, ei sen huonompi kuin ne edellisetkään. Pipareitakin saatiin vaikka itseltä leipominen jäikin väliin, kiitos äiti!
- Tänä vuonna ei nukuttu pitkään iloisina ylimääräisestä vapaapäivästä vaan herättiin aikaisin ja suunnattiin raksalle jatkamaan edellisenä päivänä aloitettua yläpohjan tuulensuojalevyjen kiinnittämisurakkaa.
- Tänä vuonna ei ajettu maalle äidin luokse leipomaan joulupipareita vaan esiteltiin vierailulle saapuneelle perheelle rakennustyömaata ja nautittiin päivällinen seitsemälle hengelle liian pienen pöydän ääressä suvun nuorimman kiljahdellessa iskeviä kommenttejaan.
- Tänä vuonna ei istuttu sohvalla seuraamassa kun tasavallan presidentti kättelee satoja vieraitaan vaan palattiin iltavuoroon tuulensuojalevyjen kanssa jälkiruoan antaman sokeri- ja kofeiinipiikin voimin.
- Tänä vuonna ei sytytetty omalle ikkunalle kahta kynttilää vaan ihailtiin lumisen maan ja kirkkaan kuutamon valaistessa niitä kahta jotka rajanaapuri oli keittiön ikkunalleen asetellut.
- Tänä vuonna ei nukkumaan mennessä harmita että tämäkin oli vain päivän mittainen tauko arjesta vaan edessä on vielä lähes kaksi viikkoa ilman leipätyön stressiä ja velvollisuuksia.
Erilainen itsenäisyyspäivä, ei sen huonompi kuin ne edellisetkään. Pipareitakin saatiin vaikka itseltä leipominen jäikin väliin, kiitos äiti!
sunnuntai 4. joulukuuta 2011
Viikonlopun touhuja
Viime viikkoina viikonlopun säät ovat noudattaneet samaa kaavaa: lauantaina ihan mahtava raksailma ja sunnuntaina sitten epämääräistä vesisadetta ja tuulenpuuskia. Säätiedotetta katsottiin etukäteen ja suunniteltiin viikonlopun ohjelma sen mukaan: lauantaiksi ulkohommia ja sunnuntaina sitten talon sisäpuolelle.
Vuokratut telineet pääsivät käyttöön kun talon korkeimpaan kohtaan laitettiin tuulensuojalevyä räystään alapuolelle. Nuo on niin tukevat ettei edes hirvittänyt (siis se että mies kiipesi, itse olin tukevasti maanpinnalla...) kun taas omien alumiinitelineiden tärinä on aina hiukan hermostuttavaa. Homma eteni suht hyvin kun mies rakensi ja itse sahailin materiaalia, sirkkeli on uusi paras kaverini! Eka kerta muuten että minut päästetään käyttämään sirkkeliä... Päivän aikana saatiin talon ja tallin matalat osuudet valmiiksi, talon korkeimmassa seinässä on nyt levyt mutta lisää neuvoja tarvitaan siihen kohtaan jossa erisuuntaiset katot kohtaavat. Päästään huomenna soittelemaan vastaavalle että mites tää homma nyt tässä kohtaa menikään...
Sunnuntaiksi luvattua vesisadetta ennakoiden kannettiin vielä illalla kasa tuulileijonaa sisään taloon, ihme nöyhtälevyä sekin. Taas ajeltiin 40 metrin matkaa peräkärryllä, olisi ollut kyllä näppärä kun talon materiaalit olisi sijoitettu talon lähistölle eikä vain heitetty kuormasta juuri ja juuri tontin sisäpuolelle suoraan tien viereen. Sisäseinien kipsilevyt on kyllä vaadittava vähän lähemmäs loppusijoituskohdetta, ek-levy vielä painaa ihan tuhottomasti.
Hienot suunnitelmat menivät uusiksi sunnuntaiaamuna kun havaittiin että kattotuolien poikittaistukilaudat ovat juuri siinä kohdassa mihin tuulensuojalevyjen koolauksen pitäisi tulla - tässä taas kysyttävää huomiseksi. Onneksi löytyi muutakin hommaa ja jopa katon alla ettei tarvinnut seistä vesisateessa kastumassa. Nyt on autotallissa muoviset suojat ovien edessä ja loputkin villat on kannettu katon alle. Villaa on kyllä ihan mahdoton määrä, kai se kaikki johonkin vielä menee mutta en kyllä käsitä mihin! Päivän aikana villoitettiin talon päätykolmiot ja asennettiin ovi tekniseen tilaan sekä raksaovi pääsisäänkäyntiin. Tuo ovi on kyllä kertakaikkiaan hieno ilmestys, harmi että pitää odottaa huomiseen päivänvaloa että pääsee sitä kuvaamaan!
 |
| viikolla asennettu varaston ovi - hetki menee tottua siihen että on ihan perus laakaovi ulkona... |
Vuokratut telineet pääsivät käyttöön kun talon korkeimpaan kohtaan laitettiin tuulensuojalevyä räystään alapuolelle. Nuo on niin tukevat ettei edes hirvittänyt (siis se että mies kiipesi, itse olin tukevasti maanpinnalla...) kun taas omien alumiinitelineiden tärinä on aina hiukan hermostuttavaa. Homma eteni suht hyvin kun mies rakensi ja itse sahailin materiaalia, sirkkeli on uusi paras kaverini! Eka kerta muuten että minut päästetään käyttämään sirkkeliä... Päivän aikana saatiin talon ja tallin matalat osuudet valmiiksi, talon korkeimmassa seinässä on nyt levyt mutta lisää neuvoja tarvitaan siihen kohtaan jossa erisuuntaiset katot kohtaavat. Päästään huomenna soittelemaan vastaavalle että mites tää homma nyt tässä kohtaa menikään...
 |
| tuulensuojalevyä auringonpaisteessa |
Sunnuntaiksi luvattua vesisadetta ennakoiden kannettiin vielä illalla kasa tuulileijonaa sisään taloon, ihme nöyhtälevyä sekin. Taas ajeltiin 40 metrin matkaa peräkärryllä, olisi ollut kyllä näppärä kun talon materiaalit olisi sijoitettu talon lähistölle eikä vain heitetty kuormasta juuri ja juuri tontin sisäpuolelle suoraan tien viereen. Sisäseinien kipsilevyt on kyllä vaadittava vähän lähemmäs loppusijoituskohdetta, ek-levy vielä painaa ihan tuhottomasti.
Hienot suunnitelmat menivät uusiksi sunnuntaiaamuna kun havaittiin että kattotuolien poikittaistukilaudat ovat juuri siinä kohdassa mihin tuulensuojalevyjen koolauksen pitäisi tulla - tässä taas kysyttävää huomiseksi. Onneksi löytyi muutakin hommaa ja jopa katon alla ettei tarvinnut seistä vesisateessa kastumassa. Nyt on autotallissa muoviset suojat ovien edessä ja loputkin villat on kannettu katon alle. Villaa on kyllä ihan mahdoton määrä, kai se kaikki johonkin vielä menee mutta en kyllä käsitä mihin! Päivän aikana villoitettiin talon päätykolmiot ja asennettiin ovi tekniseen tilaan sekä raksaovi pääsisäänkäyntiin. Tuo ovi on kyllä kertakaikkiaan hieno ilmestys, harmi että pitää odottaa huomiseen päivänvaloa että pääsee sitä kuvaamaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)