Maalämpöä

Meille on valittu lämmitysmuodoksi maalämpö, kuten ilmeisesti yhä useampaan uudisrakennukseen. Kaukolämpö tulisi viereen mutta jo pelkät liittymiskustannukset ovat huimat, suora sähkö kauhistuttaa ajatuksena ja öljy taas tuntuu muinaismuistolta. Mies pyöritteli lämpöasioita enemmänkin ennen kuin lopullinen päätös tehtiin mutta maalämpö tuli valittua ja siitä on hyvä mieli. Ajatuksena on kiva että talo lämpiää tuhlaten luonnonvaroja vähän vähemmän kuin jollain muulla vaihtoehdolla.

Ainakin Nurmijärven kunnalla on maalämpökaivolle selvät säännöt: vähintään kolme metriä talosta ja kymmenen metriä tontin rajoista. Meidän 20 metriä leveällä tontillamme tämä jättää vaihtoehdot vähiin, varsinkin kun kaivo tietysti haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle teknistä tilaa eli itse maalämpöpumppua. Lämpöputkiin varauduttiin ajoissa ja perustusvaiheessa anturan alle kaivettiin pari sadevesiputkea joista ennen sisäpuolisia täyttöjä pujotettiin vielä viemäriputket ulkoa teknisen tilan kohdalle.

oikein kun siristää niin keskellä kuvaa näkyy
maalämmölle jätetyt putkivaraukset

vasemmalla kaksi etummaista vinoa putkea on lämpöputkille

Tarjouskyselyjen ja vertailujen perusteella meillä päädyttiin ostamaan lämpökaivon poraus erikseen. Pietarsaarelainen Geodrill oli edullisin ja alunperin oli puhe että tulisivat tammi-helmikuun aikana kaivoa poraamaan. Viime perjantaina mies saikin puhelinsoiton että sopisiko tulla lauantaina, no meille ei sopinut kun ei ollut vielä vettä saatavilla. Vettä sovittiin naapurilta korvausta vastaan ja lauantain aikana kaivoin valmiiksi ojan viemäriputkilta tulevalle kaivon paikalle. Matkaa oli vain pari metriä mutta parin tunnin jälkeen tiesi tehneensä töitä kun matalammasta päästä 50 cm syvää ja 30 cm leveää ojaa oli kylmiltään kaivanut savimaahan...

hieno oja, ihan ite tein!

Poraajat saapuivat ennen puoli kahdeksaa maanantaiaamuna ja siitä alkoi koko päivän kestänyt urakka. Poravaunu mahtui nätisti talon pohjoispuolelta takapihalle reilun kahden metrin kulkuaukosta, yllättävän pieni kapine. (ja peruutti kaukosäätimestä, ja siinä oli omat valot, ja se piippasi, ja silti en saa sellaista kuulemma joululahjaksi, oon ehkä vähän pettynyt!) Kallio löytyi odotetusti noin seitsemästä metristä mutta muuten homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa (tai Strömsössä). Normaalin parin kuution sijaan vettä kului yli kymmenen kuutiota kun pohjavettä ei vaan löytynyt - tai löytyi sitten viimeisen kymmenen metrin aikana... Kuuden aikoihin vaihdettiin toisen naapurin hanaan ettei tyhjennetä ensimmäisen kaivoa ihan kokonaan, ja vielä yhdeksään asti pojat porasivat että saivat koko 160 metrin kaivon valmiiksi. Oli kuulemma harvinaisen kovaa kalliota...

pora takapihalla. talon suojaus oli käytännössä turha,
ei ollut mitään roiskeita pressussa

Porauksen aikana kivipöly lensi tuulen mukana ympäri lähiseutua ja jälkikäteen on takapiha aika hurjan näköinen: kovin myllätty ja kulmassa kasa harmaata mössöä. Tarkoitus oli hyödyntää saatua kivituhkaa jossain kohtaa pihalla mutta taitaa olla niin hienojakoista että tekeeköhän sillä mitään... Vettä valui niin ettei oja enää kunnolla vetänyt, ei ole ihan loppuunsa hiottu tuo kunnan sadevesijärjestelmä. Kaivettu oja täyttyi savivellistä ja tähän aikaan vuodesta taitaa kulua melko pitkään että kelit kuivuvat niin että kannattaa kaivaa uudestaan.

se siitä hienosta ojasta.

No, lumi peittää pahimmat jäljet eikä siitä savimaasta muutenkaan niin väliksi. Oli muuten tosi villin näköistä kun välillä maanpinta lainehti usean metrin päähän porauksen alussa, onkohan tuo sitten savisen maaperän ominaisuus vai mikä mutta ihan samalta aalto näytti kuin veden pinnassa, kovasti vaan hitaammalta. Mahtoi olla kastemadot ihmeissään.