Villaa ylle

Meillä on hyvin valmistauduttu takatalven iskemiseen! Katolla on vihdoin puhallusvillat eli nyt voisi halutessaan laittaa lämmittimen puhisemaan. Ei taida olla sesonkiaika villayrittäjällä, toimitusvahvistuksen noin kolmen viikon toimitusaika olikin kaksi päivää. Maanantaina soitettiin että tarvittaisiin villaa, tiistaina kävivät katsomassa paikat ja keskiviikkona homma olikin valmis.

villat reikineen katossa

Ihmettelin etukäteen miten tuohon meidän kattorakenteeseen saadaan villat sisään (kun yleensä taitavat puhaltaa yläkautta ja meillä on siellä tuulensuojalevyt kotelon "kattona") ja oikein päättelin kun ajattelin että taitavat tehdä reikiä höyrynsulkuun. Pari iltaa kuluikin sitten noita reikiä paikkaillessa, taas kiiteltiin että on telineet olemassa. Matalammalle puolelle minäkin ulotuin paikkoja teippaamaan mukavasti telineellä istuskellen, jalat vaan heiluivat iloisesti raksaradion soittaman musiikin tahdissa.

tein itse ja säästin!

Oviaukkojen leikkaamisella aloitettu sokkelinmadallusharjoitus saatiin viikonlopun aikana valmiiksi. Maailman suurimmaksi luulemani rälläkkä ei sitä ollutkaan vaan autotallin kohdalla käytetty polttomoottorikäyttöinen timanttileikkuri osoittautui vieläkin hurjemmaksi kapineeksi.

julma leikkuri

Vaimon huidellessa naima-aikeisen ystävättären polttareissa leikkasi mies päivän verran autotallin sokkelia matalammaksi. Oli tainnut suunnitelmia tehneeltä tekniikan ylioppilaalta jäädä miettimättä homma loppuun asti kun katoksen sokkeli oli piirretty maanpinnan tasoon, me kun aiotaan pistää siihen kiveys vielä päälle... Sokkelista siis 10 cm pois, miehen sanojen mukaan oli raskain ja ilkein homma koko projektissa tähän mennessä. Kulmakunta peittyi harmaaseen pölyyn lauantaipäiväksi ja vielä sunnuntaiaamuna parin tunnin ajaksi, taisi taas naapurit kiittää!

etsi mies pölyn keskeltä...

Meillä olisi nyt hommat valmiina putkien kaivamiseksi sepeliin, putkimiestä vaan pitää odottaa ensi tiistaihin asti. Listattiin mitä voisi tehdä sitä ennen ja näyttää siltä että ihan riittävästi on työtä pääsiäisenkin ajaksi, ettei vaan vahingossa laiskistumaan pääse!

Talviuninen fasaani

Villa Fasaanissa on nukuttu talviunta vuoden kylmimmän ajan yli. Paukkupakkaset, flunssat ja muut erikseen yksilöimättä jäävät syyt pitivät pois työmaalta lähes kahden kuukauden ajan. Nyt töitä on taas jatkettu mutta bloggaaminen on jäänyt työmatkojen ja itse rakentamisen viedessä iltojen vapaan ajan. Hommaa ei myöskään edistä allekirjoittaneen nykyteknologiaan siirtyminen, kun surffaaminen sujuu vaaleanpunakuorisella iPadilla niin miksi käynnistää läppäri blogipostauksia varten? No, nyt käynnistin ja jatkossa yritän parantaa tapani (tai sitten ostan padiin kamerapiuhan ja opettelen kirjoittamaan kosketusnäytöllä!).

Mitä meillä on sitten tapahtunut tammikuun alun jälkeen? Ei kovin paljon mutta sentään jotain!

Edellisen postauksen kattotötteröihin on yhdistetty ja eristetty putket:

putki avaruuspaketissa

Putkien asennuksen jälkeen kattoon saatiin loputkin tuulensuojalevyt, yo. kuvassa näkyy hyvin tuo yksi puuttuva levy. Ihanaa ettei siihen töhnälevyyn tarvi hetkeen koskea, Tuulileijona ei ole lempparia kun pölyää leikatessa varsin inhottavasti!

Kaikki ikkunat on teipattu, tiivistetty ja teipit poistettu:

makkarin ikkunanurkka, ihan lempipaikkoja
talossa varsinkin auringonpaisteella!

Terassin lasiovet asennettu ja tiivistetty, se homma ei käynyt ihan kädenkäänteessä... Varsinkin leveämmän oven kanssa kaksi miestä ja yksi apuhenkilö saivat tehdä hartiavoimin töitä, ei ollut kenelläkään kylmä sen homman jälkeen vaikka pakkassäässä asenneltiinkin. Mutta hieno tuli, kummasti näyttää talo valmiimmalta kun tyhjän aukon sijasta seinässä onkin ihan oikea ovi! Ja yläpuolinen pikkuikkuna vaikuttaa myös ulkonäköön yllättävän paljon.

olohuoneen ovi - huomaa terassin nurkassa seisova kuvaaja

Talotehtaan miehet kävivät korvaamassa asennusvaiheessa kattotuolien alta unohtuneen höyrysulun SPU-levyillä. Eli matalamman puolen kattotuolien väliin eristelevy ja toiselta puolelta tiivistys höyrysulkumuoviin butyylimassalla, pitäisi toimia.

Parin viime viikonlopun aikana on asennettu kattoon höyrynsulkumuovia. Monista kuulemistani kauhutarinoista poiketen homma ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin ja muovit saatiin jopa talon korkeimpaan kohtaan suht iisisti. Nyt on koko katto muovitettu ja koolattu, näyttää aika paljon valmiimmalta taas. Nyt hahmottaa mihin kohtaan katto lopulta asettuu ja on se vaan melkoisen korkea. Toki lopullinen lattiapinta tulee olemaan lähes 25 cm korkeammalla kuin tuo sepelipohja mutta eiköhän tilaan avaruutta jää ihan riittävästi.

kakkoskakkosta katossa ja pinossa, nyt
on pino vajennut pariin kappaleeseen ja
katto vastaavasti koolausta täynnä

Katon koolaamisen jälkeen saatiin poistaa sisäpuolelta tukipuut (koolaus on riittävästi jäykistävä rakenne) ja taas tuntuu tila avarammalta, hallilta suorastaan. Telineiden siirtely helpottui kummasti kun ei tarvitse tuontuosta nostella niitä kakkosnelosten yli tai purkaa ylintä osaa irti kun tukipuiden alta ei vaan kokokorkea teline mahdu...

Seuraavaksi pitäisi tilata puhallusvillat (lämmittämään päästäisiin nyt kun ulkolämpötila ei enää lämmittämistä vaadi...), ruveta kaivamaan viemäriputkea sepeliin ja jossain vaiheessa laittamaan puuttuvaa paneelia ulkoseinään. Tällä hetkellä miehellä on menossa pikkuhommana leikata kantavan seinän ovien kohdalta perustusta matalammaksi niin että lattiavalussa saadaan yhtenäinen laatta kummallekin puolelle seinää. Timanttileikkuri näyttää lähinnä maailman isoimmalta rälläkältä ja hommasta tuleva pölyn ja metelin määrä on sitä luokkaa että itse katsoin parhaaksi paeta paikalta, riittää että toinen rakentajista näyttää VR:n kivimieheltä.

Töttöröö

Viikonvaihteen suunnitelmissa oli katolle kiipeäminen ja vaihteeksi sää suosi, jopa aurinko paistoi osan aikaa eikä asentaja kastunut tällä kertaa. Lauantaina katolle saatiin radon- ja viemärituuletusten putket sekä huippuimurin läpivienti ennen kuin päivänvalo loppui kesken. Sunnuntaina sitten ruuvattiin huippari paikoilleen ja asennettiin ilmanvaihdon poistolle oma tötterö.

ensimmäinen tötterö paikallaan

Yhden kontatessa katolla toinen teippasi ikkunoihin suojateippiä eristystä varten. Lauantain pikkupakkasessa vielä tarkeni hetken tehdä ilman hanskoja mutta sunnuntaina oli jo liian kylmä (-7) seisoskella paikallaan paljain käsin. Suurin osa ikkunoista on nyt sisäpuolelta teipattu, ulkopuoli pitäisi vielä ennen kuin uskaltaa ottaa uretaanipullon käyttöön, on ainakin tottumattoman käsissä harvinaisen sotkevaa tavaraa.

kiva retroväritys!

Sunnuntai-iltana vielä levytettiin seiniä ja asennettiin sähkörasioita. Levytystä varten piti lisätä koolausta kantavaan väliseinään ja villoja siirtäessä löytyi jänniä merkintöjä. Mitähän pahaa ne yläaukkopuut ovat tehneet että näin tulevat nimitellyiksi? Ja mitäköhän muuta meidän seinien sisällä lukee...

Tiistaina kävi tuuri. Matalan osan aluskatteen tuuletusventtiilit saatiin asennettua muutamassa tunnissa ja satuttiin olemaan ulkona lautakasaa kaivelemassa juuri kun tulipallo ylitti Etelä-Suomen taivaan. Ihan harvinaisen hieno näky!

Vuosi maanomistajana

Kaupat tontista tehtiin 22.12.2010. Vuosi sitten oli kovin vaikea arvata missä vaiheessa juuri nyt ollaan: kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, toisaalta enemmänkin olisi voinut.


Tammikuussa listattiin toiveita tulevalle kodille ja laitettiin tarjouspyyntöjä arkkitehdeille ja vastaaville mestareille

Helmikuussa aloitettiin suunnittelu valittujen arkkitehtien kanssa ja kirjoitettiin ensimmäinen blogipostaus

Maaliskuussa jatkettiin suunnittelua, odotettiin lumien sulamista (turhaan) ja tehtiin sopimus vastaavan mestarin kanssa

jäniksen ja rakentajan jälkiä maaliskuun hangella

Huhtikuussa lähetettiin tarjouspyynnöt talotehtaille

Toukokuussa tehtiin pohjatutkimus, valittiin talotoimittaja ja aloitettiin keittiön suunnittelu

Kesäkuussa odotettiin talotehtaalta kuvia, kommentoitiin, odotettiin uusia kuvia ja taas kommentointiin... Ja siinä sivussa aloitettiin sisustussuunnittelua.

Heinäkuussa jatkettiin talotehtaalle kommentointia ja hiukan hermostuttiin kun mikään ei tunnu etenevän kesälomakauden aikana

eipä jäänyt tuosta nurmikosta paljon jäljelle

Elokuussa väännettiin vielä rakennusten koroista, odotettiin lopullista asemapiirrosta ja lopulta päästiin jättämään rakennuslupahakemus - vai olikohan se juuri syyskuun puolella...

Syyskuussa raivattiin puut tontilta, saatiin rakennuslupa ja pidettiin aloituskokous syksyn viimeisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä

syyskuun puutöitä

Lokakuussa tehtiin maatyöt ja perustukset, savea rahdattiin pois ja soraa tilalle: pahimmillaan tontilla pörräsi kaksi kaivinkonetta kellon ympäri.

tähän se talo tulee

Marraskuussa viimeisteltiin perustustyöt, talopaketti saapui ja rakennukset nousivat yhdessä päivässä. Pystytys ja vesikatto saatiin valmiiksi reilussa parissa viikossa harvinaisen kuivan jakson aikana.

Joulukuussa porattiin maalämpökaivo, pidettiin pari viikkoa lomaa päivätöistä ja oikeasti aloitettiin seuraavan vuoden kestävä urakka omatoimirakentajina


Missähän mennään vuoden päästä? Varovainen toive on että seuraava joulu vietetään jo oman katon alla mutta kuka tietää...

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!

Takaisin raksalle

Joulua on vietetty rauhallisissa tunnelmissa. Tontilla käytiin vain tapaninpäivänä tarkistamassa onko katto vielä paikallaan, ja olihan se. Mitään muutakaan myrskytuhoja ei meillä kärsitty, muutama pressu lepatti puoliksi irti ja salaojien tarkastusputkien kannet olivat lennelleet pitkin pihaa, yksi peräti puoliksi naapurin tontille. Hyvin vähällä siis päästiin kun sähkötkin olivat pois alle tunnin ajan. Harmi ettei enää ollut aggregaattia käytössä, olisi siinä naapureita naurattanut kun oltaisiin raahattu se asunnon etuovelle että saadaan aamupalaleivät paahdettua!

Pienen raksatauon jälkeen työntouhuun on palattu suunnilleen samoissa merkeissä kuin aiemminkin: kipsilevyä päätykolmioihin ja elementtien väliin jääneisiin levyttömiin kohtiin. Työpäivän jälkeen ehtii tehdä nelisen tuntia raksalla ja siinä ajassa saa aikaiseksi yllättävän vähän... Seinien levyttäminen on tosin kiitollista puuhaa kun tulos näkyy konkreettisesti ja tilat näyttävät saman tien paljon valmiimmilta!

Viikonlopun ohjelmassa on uuden vuoden vastaanoton lisäksi katolla kiipeilyä. Katon läpivientien tarvikkeet saapuivat torstaina ja nyt ne pitäisi saada paikalleen, ainakin toistaiseksi Ilmatieteenlaitos lupaa parempaa säätä kuin edellisen kerran katolla käydessä...

Rakentajan parhaat kaverit

Minulla on ehkä vähän hassu tapa ilmoittaa "tää on mun uusi paras kaveri" kun saan jonkun elämää helpottavan asian, olkoon se sitten tiskikone, excelmakro tai vaikkapa varpaita lämmittävät paksut villasukat. Muutaman rakentamiskuukauden aikana uudet parhaat ystävät ovat löytyneet tietysti raksalta. Mikä siis ilahduttaa tätä rakentajaa työntouhussa?


Kunnolliset työhousut. Riipputaskut vetävät ihan älyttömän määrän jatkuvasti tarvittavia pientyökaluja, reidessä on kynä- ja kännykkätaskut ja polvisuojat ovat aina mukana. Alle mahtuu kolme kerrosta lämmintä vaatetta ja jos enemmän tarvitsee niin ei raksalla enää muutenkaan tarkene.

Jo aiemmin kehuttu otsalamppu. Varsinkin ennen sähköjen saantia oli ihan ehdoton saada kädet vapaiksi mutta työvaloa eteensä, ja vieläkin työmaavalaisimien siirtäminen on paljon hitaampaa kuin napsauttaa otsalla killuva valo loistamaan kun pitää noutaa jotain talon pimeästä päästä.

Kysyin rautakaupasta jotain metalliviivoitinta ja minulle myytiin linjari. Simppeli 150 cm pitkä alumiinipulikka on osoittautunut tarpeelliseksi monessa kohdassa, ilman on ihan mahdotonta vetää suoraa viiltoa rakennuslevyyn katkaisua varten. Puupalikasta kun tuntuu pikkuhiljaa häviävän se suoruus kun reunasta irtoaa materiaalia joka leikkauksella...

Sirkkeli. Tarviiko sitä enempää selittääkään? Puutavara katkeaa ja tarvittaessa kulma syntyy mihin suuntaan vaan ja nopeasti - en ehkä ikinä enää sahaa mitään käsin. Katkaisusirkkeli on enemmän kaveri kuin pöytämalli (ja nyt tunnen itseni tosi ammattilaiseksi kun mulla on jopa lempisirkkeli!)

Uusin ihastukseni on villaveitsi. 50 mm villaa leikkaa vielä juuri mattoveitselläkin mutta 100-millinen meni jo aika repimiseksi. Rautakaupasta halvin villaveitsi ja taas elämä hymyilee eivätkä villapalatkaan enää näytä karhun repimiltä. Leipäveitsi olisi ehkä ajanut saman asian mutta milläs meillä olisi sitten leipää leikattu?


Tällaista näin alkuun - lupaan raportoida kun taas löydän uuden parhaan kaverin!

Toisen lomaviikon suuret saavutukset

Blogipostausten määrä ja tiheys on suoraan verrannollinen rakennuksella vietettyyn aikaan, ainakin näin omatoimirakentajalla. Jos jonain päivänä onkin raksavapaa niin silloin pestään pyykkiä, ostetaan ruokaa varastoon, siivotaan ja koitetaan pyörittää sitä arkea joka rakennuksella ollessa menee ihan retuperälle. Täysipäiväisesti raksatessa todellisuus muutenkin hiukan hämärtyy. Ruokakauppaan lähtiessä katsoo peiliin "mähän näytän ihan kivalta tänään", no ehkä niin koska kerrankin on käynyt suihkussa ja päällä on peräti farkut likaisten työvaatteiden sijaan. Imuroinnin jälkeen eteinen näyttää jotenkin epäilyttävän autiolta kun savikerros puuttuu lattialta mutta onneksi puolet pinta-alasta peittävä työkalulaatikko on sentään paikallaan. Ainoat kellonajat joista tarvitsee välittää ovat lähimmän rautakaupan aukioloajat, ja niin aikaisin pitää olla nukkumassa että seuraavana aamuna taas jaksaa nousta puoli seitsemältä. Muuten elämä kulkee rakentamisen ja hommaa rytmittävien ruokailujen välillä.

raksaovi in action

Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...

hyvin pääsee katolle telineiltä

Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.

Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...

Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.

päätykolmio ja itäpäädyn tukipuuhässäkkä

Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.

Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!