Pöllöjä vai pönttöjä?

Kas, elämää täällä pitkästä aikaa! Sen enempää venähtäneestä blogitauosta tai sen syistä selittämättä tai jatkossa uusia päivityksiä nopeammin lupaamatta suoraan asiaan. Villa Fasaani on vihdoin saamassa pintamateriaaleja ylleen, suurin osa valinnoista on selvillä mutta yhden seinän kohdalla arvon edelleen kahden vaihtoehdon välillä.

Mikäli täällä vielä joku käy niin kertokaahan oma mielipiteenne, kumpaa seuraavista laittaisitte pienen tytön huoneeseen? Kolme seinää maalataan valkoisella, yhdelle seinälle tulee jotain muuta mutta mitä...

Lilleby kids linnunpönttötapetti (tai toisen sävyisenä)

+ vaalea väri leventää kapeaa huonetta
+ ulkonäöllisesti mun lemppari
+ ajattomampi vaihtoehto, toimii myös vanhemman lapsen huoneessa

- puhdistettavuus huonompi kuin maalissa
- nyppiikö taaperoikäinen tapetin seinästä?
- kahteen edelliseen viitaten, pysyykö edes hyvänä siihen asti että lapsi on hiukan vanhempi...

Vaaleanvihreä seinä jolla pöllötarra

+ söpönen, lapsi varmasti tykkää
+ maalipinta helppo pyyhkiä (tai maalata päälle) tarvittaessa
+ irtinypityn tarran saanee liimattua takaisin

- vihreän sävy vaikea valita
- omaan silmään sisustuksellisesti huonompi vaihtoehto
- jos seinä on vihreä niin tekstiileissä vähemmän valinnanvaraa


Eli laittaako seinä enemmän aikuiseen makuun vai lähinnä pientä lasta ajatellen? Tytöltä on turha kysyä kumpaa laitetaan, tällä hetkellä hänen valintansa ovat tasoa "kumpaa nyrkkiä söisin", ja silloinkin yleensä yrittää tunkea kummatkin yhtä aikaa pieneen hampaattomaan suuhunsa.

Kuvat: 
http://www.tapeter-tyger.se 
http://www.sisustustarroja.fi

Keväästä kesään

Olen tainnut olla hetken poissa kun vanha "kunnon" IE ei suostunut enää bloggerin sivua kunnolla näyttämään? Hiukan on totuttelemista uuteen blogisoftaan ja kaupan päälle pakotettuun uuteen selaimeen.

Ohessa tietä huhtikuun alusta tähän päivään lähinnä kuvin, muuten ei ikinä päästä ajan tasalle! Tällä välillä meillä on siis muun muassa...

...merkitty viemärit sepeliin

...kaivettu viemäriputket ojiin

...kannettu tsiljardi kottikärryllistä ulos sepeliä talosta että saadaan täytön korko oikeaan tasoon

...ladottu styroksia kolmeen kerrokseen

...upotettu putkia (kylmä ja lämmin vesi, sähkö, keskuspölynimuri) eri styroksikerroksiin

...kannettu, paloiteltu, surrattu ja tötteröity raudoitusverkkoa (huomatkaa tarkat ammattitermit!)

...ihmetelty ammattimiehen tekemää lattialämmitysasennusta

...suojattu seinät ja ikkunat ennen lattiavalua

...otettu sata valokuvaa väliseinien alitse kulkevista lämpöputkista (noihin ei ois kiva tehdä reikiä jälkikäteen)

...hihkuttu riemusta betoniauton saapuessa

...peitelty uusi kaunis betonilattia hetkeksi muovien alle lepäämään

Ja kaikki tämä tietysti valvojan tarkan silmän alla!

Villaa ylle

Meillä on hyvin valmistauduttu takatalven iskemiseen! Katolla on vihdoin puhallusvillat eli nyt voisi halutessaan laittaa lämmittimen puhisemaan. Ei taida olla sesonkiaika villayrittäjällä, toimitusvahvistuksen noin kolmen viikon toimitusaika olikin kaksi päivää. Maanantaina soitettiin että tarvittaisiin villaa, tiistaina kävivät katsomassa paikat ja keskiviikkona homma olikin valmis.

villat reikineen katossa

Ihmettelin etukäteen miten tuohon meidän kattorakenteeseen saadaan villat sisään (kun yleensä taitavat puhaltaa yläkautta ja meillä on siellä tuulensuojalevyt kotelon "kattona") ja oikein päättelin kun ajattelin että taitavat tehdä reikiä höyrynsulkuun. Pari iltaa kuluikin sitten noita reikiä paikkaillessa, taas kiiteltiin että on telineet olemassa. Matalammalle puolelle minäkin ulotuin paikkoja teippaamaan mukavasti telineellä istuskellen, jalat vaan heiluivat iloisesti raksaradion soittaman musiikin tahdissa.

tein itse ja säästin!

Oviaukkojen leikkaamisella aloitettu sokkelinmadallusharjoitus saatiin viikonlopun aikana valmiiksi. Maailman suurimmaksi luulemani rälläkkä ei sitä ollutkaan vaan autotallin kohdalla käytetty polttomoottorikäyttöinen timanttileikkuri osoittautui vieläkin hurjemmaksi kapineeksi.

julma leikkuri

Vaimon huidellessa naima-aikeisen ystävättären polttareissa leikkasi mies päivän verran autotallin sokkelia matalammaksi. Oli tainnut suunnitelmia tehneeltä tekniikan ylioppilaalta jäädä miettimättä homma loppuun asti kun katoksen sokkeli oli piirretty maanpinnan tasoon, me kun aiotaan pistää siihen kiveys vielä päälle... Sokkelista siis 10 cm pois, miehen sanojen mukaan oli raskain ja ilkein homma koko projektissa tähän mennessä. Kulmakunta peittyi harmaaseen pölyyn lauantaipäiväksi ja vielä sunnuntaiaamuna parin tunnin ajaksi, taisi taas naapurit kiittää!

etsi mies pölyn keskeltä...

Meillä olisi nyt hommat valmiina putkien kaivamiseksi sepeliin, putkimiestä vaan pitää odottaa ensi tiistaihin asti. Listattiin mitä voisi tehdä sitä ennen ja näyttää siltä että ihan riittävästi on työtä pääsiäisenkin ajaksi, ettei vaan vahingossa laiskistumaan pääse!

Talviuninen fasaani

Villa Fasaanissa on nukuttu talviunta vuoden kylmimmän ajan yli. Paukkupakkaset, flunssat ja muut erikseen yksilöimättä jäävät syyt pitivät pois työmaalta lähes kahden kuukauden ajan. Nyt töitä on taas jatkettu mutta bloggaaminen on jäänyt työmatkojen ja itse rakentamisen viedessä iltojen vapaan ajan. Hommaa ei myöskään edistä allekirjoittaneen nykyteknologiaan siirtyminen, kun surffaaminen sujuu vaaleanpunakuorisella iPadilla niin miksi käynnistää läppäri blogipostauksia varten? No, nyt käynnistin ja jatkossa yritän parantaa tapani (tai sitten ostan padiin kamerapiuhan ja opettelen kirjoittamaan kosketusnäytöllä!).

Mitä meillä on sitten tapahtunut tammikuun alun jälkeen? Ei kovin paljon mutta sentään jotain!

Edellisen postauksen kattotötteröihin on yhdistetty ja eristetty putket:

putki avaruuspaketissa

Putkien asennuksen jälkeen kattoon saatiin loputkin tuulensuojalevyt, yo. kuvassa näkyy hyvin tuo yksi puuttuva levy. Ihanaa ettei siihen töhnälevyyn tarvi hetkeen koskea, Tuulileijona ei ole lempparia kun pölyää leikatessa varsin inhottavasti!

Kaikki ikkunat on teipattu, tiivistetty ja teipit poistettu:

makkarin ikkunanurkka, ihan lempipaikkoja
talossa varsinkin auringonpaisteella!

Terassin lasiovet asennettu ja tiivistetty, se homma ei käynyt ihan kädenkäänteessä... Varsinkin leveämmän oven kanssa kaksi miestä ja yksi apuhenkilö saivat tehdä hartiavoimin töitä, ei ollut kenelläkään kylmä sen homman jälkeen vaikka pakkassäässä asenneltiinkin. Mutta hieno tuli, kummasti näyttää talo valmiimmalta kun tyhjän aukon sijasta seinässä onkin ihan oikea ovi! Ja yläpuolinen pikkuikkuna vaikuttaa myös ulkonäköön yllättävän paljon.

olohuoneen ovi - huomaa terassin nurkassa seisova kuvaaja

Talotehtaan miehet kävivät korvaamassa asennusvaiheessa kattotuolien alta unohtuneen höyrysulun SPU-levyillä. Eli matalamman puolen kattotuolien väliin eristelevy ja toiselta puolelta tiivistys höyrysulkumuoviin butyylimassalla, pitäisi toimia.

Parin viime viikonlopun aikana on asennettu kattoon höyrynsulkumuovia. Monista kuulemistani kauhutarinoista poiketen homma ei ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin ja muovit saatiin jopa talon korkeimpaan kohtaan suht iisisti. Nyt on koko katto muovitettu ja koolattu, näyttää aika paljon valmiimmalta taas. Nyt hahmottaa mihin kohtaan katto lopulta asettuu ja on se vaan melkoisen korkea. Toki lopullinen lattiapinta tulee olemaan lähes 25 cm korkeammalla kuin tuo sepelipohja mutta eiköhän tilaan avaruutta jää ihan riittävästi.

kakkoskakkosta katossa ja pinossa, nyt
on pino vajennut pariin kappaleeseen ja
katto vastaavasti koolausta täynnä

Katon koolaamisen jälkeen saatiin poistaa sisäpuolelta tukipuut (koolaus on riittävästi jäykistävä rakenne) ja taas tuntuu tila avarammalta, hallilta suorastaan. Telineiden siirtely helpottui kummasti kun ei tarvitse tuontuosta nostella niitä kakkosnelosten yli tai purkaa ylintä osaa irti kun tukipuiden alta ei vaan kokokorkea teline mahdu...

Seuraavaksi pitäisi tilata puhallusvillat (lämmittämään päästäisiin nyt kun ulkolämpötila ei enää lämmittämistä vaadi...), ruveta kaivamaan viemäriputkea sepeliin ja jossain vaiheessa laittamaan puuttuvaa paneelia ulkoseinään. Tällä hetkellä miehellä on menossa pikkuhommana leikata kantavan seinän ovien kohdalta perustusta matalammaksi niin että lattiavalussa saadaan yhtenäinen laatta kummallekin puolelle seinää. Timanttileikkuri näyttää lähinnä maailman isoimmalta rälläkältä ja hommasta tuleva pölyn ja metelin määrä on sitä luokkaa että itse katsoin parhaaksi paeta paikalta, riittää että toinen rakentajista näyttää VR:n kivimieheltä.

Töttöröö

Viikonvaihteen suunnitelmissa oli katolle kiipeäminen ja vaihteeksi sää suosi, jopa aurinko paistoi osan aikaa eikä asentaja kastunut tällä kertaa. Lauantaina katolle saatiin radon- ja viemärituuletusten putket sekä huippuimurin läpivienti ennen kuin päivänvalo loppui kesken. Sunnuntaina sitten ruuvattiin huippari paikoilleen ja asennettiin ilmanvaihdon poistolle oma tötterö.

ensimmäinen tötterö paikallaan

Yhden kontatessa katolla toinen teippasi ikkunoihin suojateippiä eristystä varten. Lauantain pikkupakkasessa vielä tarkeni hetken tehdä ilman hanskoja mutta sunnuntaina oli jo liian kylmä (-7) seisoskella paikallaan paljain käsin. Suurin osa ikkunoista on nyt sisäpuolelta teipattu, ulkopuoli pitäisi vielä ennen kuin uskaltaa ottaa uretaanipullon käyttöön, on ainakin tottumattoman käsissä harvinaisen sotkevaa tavaraa.

kiva retroväritys!

Sunnuntai-iltana vielä levytettiin seiniä ja asennettiin sähkörasioita. Levytystä varten piti lisätä koolausta kantavaan väliseinään ja villoja siirtäessä löytyi jänniä merkintöjä. Mitähän pahaa ne yläaukkopuut ovat tehneet että näin tulevat nimitellyiksi? Ja mitäköhän muuta meidän seinien sisällä lukee...

Tiistaina kävi tuuri. Matalan osan aluskatteen tuuletusventtiilit saatiin asennettua muutamassa tunnissa ja satuttiin olemaan ulkona lautakasaa kaivelemassa juuri kun tulipallo ylitti Etelä-Suomen taivaan. Ihan harvinaisen hieno näky!

Vuosi maanomistajana

Kaupat tontista tehtiin 22.12.2010. Vuosi sitten oli kovin vaikea arvata missä vaiheessa juuri nyt ollaan: kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, toisaalta enemmänkin olisi voinut.


Tammikuussa listattiin toiveita tulevalle kodille ja laitettiin tarjouspyyntöjä arkkitehdeille ja vastaaville mestareille

Helmikuussa aloitettiin suunnittelu valittujen arkkitehtien kanssa ja kirjoitettiin ensimmäinen blogipostaus

Maaliskuussa jatkettiin suunnittelua, odotettiin lumien sulamista (turhaan) ja tehtiin sopimus vastaavan mestarin kanssa

jäniksen ja rakentajan jälkiä maaliskuun hangella

Huhtikuussa lähetettiin tarjouspyynnöt talotehtaille

Toukokuussa tehtiin pohjatutkimus, valittiin talotoimittaja ja aloitettiin keittiön suunnittelu

Kesäkuussa odotettiin talotehtaalta kuvia, kommentoitiin, odotettiin uusia kuvia ja taas kommentointiin... Ja siinä sivussa aloitettiin sisustussuunnittelua.

Heinäkuussa jatkettiin talotehtaalle kommentointia ja hiukan hermostuttiin kun mikään ei tunnu etenevän kesälomakauden aikana

eipä jäänyt tuosta nurmikosta paljon jäljelle

Elokuussa väännettiin vielä rakennusten koroista, odotettiin lopullista asemapiirrosta ja lopulta päästiin jättämään rakennuslupahakemus - vai olikohan se juuri syyskuun puolella...

Syyskuussa raivattiin puut tontilta, saatiin rakennuslupa ja pidettiin aloituskokous syksyn viimeisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä

syyskuun puutöitä

Lokakuussa tehtiin maatyöt ja perustukset, savea rahdattiin pois ja soraa tilalle: pahimmillaan tontilla pörräsi kaksi kaivinkonetta kellon ympäri.

tähän se talo tulee

Marraskuussa viimeisteltiin perustustyöt, talopaketti saapui ja rakennukset nousivat yhdessä päivässä. Pystytys ja vesikatto saatiin valmiiksi reilussa parissa viikossa harvinaisen kuivan jakson aikana.

Joulukuussa porattiin maalämpökaivo, pidettiin pari viikkoa lomaa päivätöistä ja oikeasti aloitettiin seuraavan vuoden kestävä urakka omatoimirakentajina


Missähän mennään vuoden päästä? Varovainen toive on että seuraava joulu vietetään jo oman katon alla mutta kuka tietää...

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!

Takaisin raksalle

Joulua on vietetty rauhallisissa tunnelmissa. Tontilla käytiin vain tapaninpäivänä tarkistamassa onko katto vielä paikallaan, ja olihan se. Mitään muutakaan myrskytuhoja ei meillä kärsitty, muutama pressu lepatti puoliksi irti ja salaojien tarkastusputkien kannet olivat lennelleet pitkin pihaa, yksi peräti puoliksi naapurin tontille. Hyvin vähällä siis päästiin kun sähkötkin olivat pois alle tunnin ajan. Harmi ettei enää ollut aggregaattia käytössä, olisi siinä naapureita naurattanut kun oltaisiin raahattu se asunnon etuovelle että saadaan aamupalaleivät paahdettua!

Pienen raksatauon jälkeen työntouhuun on palattu suunnilleen samoissa merkeissä kuin aiemminkin: kipsilevyä päätykolmioihin ja elementtien väliin jääneisiin levyttömiin kohtiin. Työpäivän jälkeen ehtii tehdä nelisen tuntia raksalla ja siinä ajassa saa aikaiseksi yllättävän vähän... Seinien levyttäminen on tosin kiitollista puuhaa kun tulos näkyy konkreettisesti ja tilat näyttävät saman tien paljon valmiimmilta!

Viikonlopun ohjelmassa on uuden vuoden vastaanoton lisäksi katolla kiipeilyä. Katon läpivientien tarvikkeet saapuivat torstaina ja nyt ne pitäisi saada paikalleen, ainakin toistaiseksi Ilmatieteenlaitos lupaa parempaa säätä kuin edellisen kerran katolla käydessä...

Rakentajan parhaat kaverit

Minulla on ehkä vähän hassu tapa ilmoittaa "tää on mun uusi paras kaveri" kun saan jonkun elämää helpottavan asian, olkoon se sitten tiskikone, excelmakro tai vaikkapa varpaita lämmittävät paksut villasukat. Muutaman rakentamiskuukauden aikana uudet parhaat ystävät ovat löytyneet tietysti raksalta. Mikä siis ilahduttaa tätä rakentajaa työntouhussa?


Kunnolliset työhousut. Riipputaskut vetävät ihan älyttömän määrän jatkuvasti tarvittavia pientyökaluja, reidessä on kynä- ja kännykkätaskut ja polvisuojat ovat aina mukana. Alle mahtuu kolme kerrosta lämmintä vaatetta ja jos enemmän tarvitsee niin ei raksalla enää muutenkaan tarkene.

Jo aiemmin kehuttu otsalamppu. Varsinkin ennen sähköjen saantia oli ihan ehdoton saada kädet vapaiksi mutta työvaloa eteensä, ja vieläkin työmaavalaisimien siirtäminen on paljon hitaampaa kuin napsauttaa otsalla killuva valo loistamaan kun pitää noutaa jotain talon pimeästä päästä.

Kysyin rautakaupasta jotain metalliviivoitinta ja minulle myytiin linjari. Simppeli 150 cm pitkä alumiinipulikka on osoittautunut tarpeelliseksi monessa kohdassa, ilman on ihan mahdotonta vetää suoraa viiltoa rakennuslevyyn katkaisua varten. Puupalikasta kun tuntuu pikkuhiljaa häviävän se suoruus kun reunasta irtoaa materiaalia joka leikkauksella...

Sirkkeli. Tarviiko sitä enempää selittääkään? Puutavara katkeaa ja tarvittaessa kulma syntyy mihin suuntaan vaan ja nopeasti - en ehkä ikinä enää sahaa mitään käsin. Katkaisusirkkeli on enemmän kaveri kuin pöytämalli (ja nyt tunnen itseni tosi ammattilaiseksi kun mulla on jopa lempisirkkeli!)

Uusin ihastukseni on villaveitsi. 50 mm villaa leikkaa vielä juuri mattoveitselläkin mutta 100-millinen meni jo aika repimiseksi. Rautakaupasta halvin villaveitsi ja taas elämä hymyilee eivätkä villapalatkaan enää näytä karhun repimiltä. Leipäveitsi olisi ehkä ajanut saman asian mutta milläs meillä olisi sitten leipää leikattu?


Tällaista näin alkuun - lupaan raportoida kun taas löydän uuden parhaan kaverin!

Toisen lomaviikon suuret saavutukset

Blogipostausten määrä ja tiheys on suoraan verrannollinen rakennuksella vietettyyn aikaan, ainakin näin omatoimirakentajalla. Jos jonain päivänä onkin raksavapaa niin silloin pestään pyykkiä, ostetaan ruokaa varastoon, siivotaan ja koitetaan pyörittää sitä arkea joka rakennuksella ollessa menee ihan retuperälle. Täysipäiväisesti raksatessa todellisuus muutenkin hiukan hämärtyy. Ruokakauppaan lähtiessä katsoo peiliin "mähän näytän ihan kivalta tänään", no ehkä niin koska kerrankin on käynyt suihkussa ja päällä on peräti farkut likaisten työvaatteiden sijaan. Imuroinnin jälkeen eteinen näyttää jotenkin epäilyttävän autiolta kun savikerros puuttuu lattialta mutta onneksi puolet pinta-alasta peittävä työkalulaatikko on sentään paikallaan. Ainoat kellonajat joista tarvitsee välittää ovat lähimmän rautakaupan aukioloajat, ja niin aikaisin pitää olla nukkumassa että seuraavana aamuna taas jaksaa nousta puoli seitsemältä. Muuten elämä kulkee rakentamisen ja hommaa rytmittävien ruokailujen välillä.

raksaovi in action

Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...

hyvin pääsee katolle telineiltä

Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.

Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...

Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.

päätykolmio ja itäpäädyn tukipuuhässäkkä

Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.

Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!

Talvirakentamisen ihanuus

On pientä kohtalon ivaa että kaksi lunta ja pakkasta vihaavaa vilukissaa päätyivät talvirakentajiksi. Aikataulun saneli suunnitteluun, talopaketin valintaan ja lupa-asioihin kulunut aika, jos oltaisiin saatu valita niin tämä vaihe rakentamista olisi mieluiten hoidettu joskus alkukesästä: eipä tuo pimeys, kylmyys tai vaihtoehtoisesti märkyys niin haittaisi jos oltaisiin nyt lämpimissä sisätiloissa töitä tekemässä.

Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.

Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.

Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...

Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.


Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!

Tilastoja vol 2

Blogin tilastoja seuratessa erilaiset hakusanat jaksavat kiinnostaa ja huvittaa viikosta toiseen. Edelleen johdossa on erilaiset fasaaneihin, niiden hintaan tai poikasiin liittyvät haut. Huomaa myös että joka kerta kun julkaisee jonkun nimen, alkaa sivulle samantien tulla hakukoneen osumia ko. yrityksestä tai henkilöstä tietoa etsiviltä. Nopeasti tieto leviää nykypäivänä sosiaalisessa mediassa, toivottavasti eri yrittäjätkin ymmärtävät miten pieni ankkalammikko onkaan kyseessä kun varsinkin negatiivinen maine leviää hetkessä... Itsellä ei ole kuin hyvää sanottavaa kaikista yhteistyökumppaneista jotka tuohon vasemman reunan listaan ovat päätyneet.


kun tilaat oven tuleeko lukkopesä mukana
Ei tule, se ostetaan tai tilataan erikseen ja maksaa muuten aika paljon.

eristysvillan mitat
Riippuu villasta. Viimeisin mittaamani oli 92 x 87, juuri sen verran että erehtyy ensin luulemaan neliöksi.

keittiö niemeke
Niemeke on siis jonkun muunkin käyttämä sana keittiön yhteydessä? Hyvä sana onkin, saareke ei meillä ainakaan ole kyseessä ja tyräke kuulostaa vähän pahalta.

Tolomeo Faretto
Jotkut italialaisparat päätyivät google.it -osoitteesta tänne, pieneksi taisi jäädä blogin heille tarjoama infosisältö...


Blogiin tulee vierailijoita yllättävän monesta maasta, ei tietenkään ihme kun suomalaisia on ympäri maapalloa ja googlekin ohjaa jopa viattomia ulkomaalaisia paikalle. Italian lisäksi ainakin Romania, Turkki, Saudi-Arabia ja Kreikka ovat ainakin ajatuksena hiukan erikoisempia liikenteen lähteitä kun kohteena on nurmijärveläisen omakotitalon lokikirja.

Maalämpöä

Meille on valittu lämmitysmuodoksi maalämpö, kuten ilmeisesti yhä useampaan uudisrakennukseen. Kaukolämpö tulisi viereen mutta jo pelkät liittymiskustannukset ovat huimat, suora sähkö kauhistuttaa ajatuksena ja öljy taas tuntuu muinaismuistolta. Mies pyöritteli lämpöasioita enemmänkin ennen kuin lopullinen päätös tehtiin mutta maalämpö tuli valittua ja siitä on hyvä mieli. Ajatuksena on kiva että talo lämpiää tuhlaten luonnonvaroja vähän vähemmän kuin jollain muulla vaihtoehdolla.

Ainakin Nurmijärven kunnalla on maalämpökaivolle selvät säännöt: vähintään kolme metriä talosta ja kymmenen metriä tontin rajoista. Meidän 20 metriä leveällä tontillamme tämä jättää vaihtoehdot vähiin, varsinkin kun kaivo tietysti haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle teknistä tilaa eli itse maalämpöpumppua. Lämpöputkiin varauduttiin ajoissa ja perustusvaiheessa anturan alle kaivettiin pari sadevesiputkea joista ennen sisäpuolisia täyttöjä pujotettiin vielä viemäriputket ulkoa teknisen tilan kohdalle.

oikein kun siristää niin keskellä kuvaa näkyy
maalämmölle jätetyt putkivaraukset

vasemmalla kaksi etummaista vinoa putkea on lämpöputkille

Tarjouskyselyjen ja vertailujen perusteella meillä päädyttiin ostamaan lämpökaivon poraus erikseen. Pietarsaarelainen Geodrill oli edullisin ja alunperin oli puhe että tulisivat tammi-helmikuun aikana kaivoa poraamaan. Viime perjantaina mies saikin puhelinsoiton että sopisiko tulla lauantaina, no meille ei sopinut kun ei ollut vielä vettä saatavilla. Vettä sovittiin naapurilta korvausta vastaan ja lauantain aikana kaivoin valmiiksi ojan viemäriputkilta tulevalle kaivon paikalle. Matkaa oli vain pari metriä mutta parin tunnin jälkeen tiesi tehneensä töitä kun matalammasta päästä 50 cm syvää ja 30 cm leveää ojaa oli kylmiltään kaivanut savimaahan...

hieno oja, ihan ite tein!

Poraajat saapuivat ennen puoli kahdeksaa maanantaiaamuna ja siitä alkoi koko päivän kestänyt urakka. Poravaunu mahtui nätisti talon pohjoispuolelta takapihalle reilun kahden metrin kulkuaukosta, yllättävän pieni kapine. (ja peruutti kaukosäätimestä, ja siinä oli omat valot, ja se piippasi, ja silti en saa sellaista kuulemma joululahjaksi, oon ehkä vähän pettynyt!) Kallio löytyi odotetusti noin seitsemästä metristä mutta muuten homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa (tai Strömsössä). Normaalin parin kuution sijaan vettä kului yli kymmenen kuutiota kun pohjavettä ei vaan löytynyt - tai löytyi sitten viimeisen kymmenen metrin aikana... Kuuden aikoihin vaihdettiin toisen naapurin hanaan ettei tyhjennetä ensimmäisen kaivoa ihan kokonaan, ja vielä yhdeksään asti pojat porasivat että saivat koko 160 metrin kaivon valmiiksi. Oli kuulemma harvinaisen kovaa kalliota...

pora takapihalla. talon suojaus oli käytännössä turha,
ei ollut mitään roiskeita pressussa

Porauksen aikana kivipöly lensi tuulen mukana ympäri lähiseutua ja jälkikäteen on takapiha aika hurjan näköinen: kovin myllätty ja kulmassa kasa harmaata mössöä. Tarkoitus oli hyödyntää saatua kivituhkaa jossain kohtaa pihalla mutta taitaa olla niin hienojakoista että tekeeköhän sillä mitään... Vettä valui niin ettei oja enää kunnolla vetänyt, ei ole ihan loppuunsa hiottu tuo kunnan sadevesijärjestelmä. Kaivettu oja täyttyi savivellistä ja tähän aikaan vuodesta taitaa kulua melko pitkään että kelit kuivuvat niin että kannattaa kaivaa uudestaan.

se siitä hienosta ojasta.

No, lumi peittää pahimmat jäljet eikä siitä savimaasta muutenkaan niin väliksi. Oli muuten tosi villin näköistä kun välillä maanpinta lainehti usean metrin päähän porauksen alussa, onkohan tuo sitten savisen maaperän ominaisuus vai mikä mutta ihan samalta aalto näytti kuin veden pinnassa, kovasti vaan hitaammalta. Mahtoi olla kastemadot ihmeissään.

Itsenäisyyspäivä

Tämä itsenäisyyspäivä oli erilainen kuin ainakin kymmenen edellistä.

• Tänä vuonna ei nukuttu pitkään iloisina ylimääräisestä vapaapäivästä vaan herättiin aikaisin ja suunnattiin raksalle jatkamaan edellisenä päivänä aloitettua yläpohjan tuulensuojalevyjen kiinnittämisurakkaa.
• Tänä vuonna ei ajettu maalle äidin luokse leipomaan joulupipareita vaan esiteltiin vierailulle saapuneelle perheelle rakennustyömaata ja nautittiin päivällinen seitsemälle hengelle liian pienen pöydän ääressä suvun nuorimman kiljahdellessa iskeviä kommenttejaan.
• Tänä vuonna ei istuttu sohvalla seuraamassa kun tasavallan presidentti kättelee satoja vieraitaan vaan palattiin iltavuoroon tuulensuojalevyjen kanssa jälkiruoan antaman sokeri- ja kofeiinipiikin voimin.
• Tänä vuonna ei sytytetty omalle ikkunalle kahta kynttilää vaan ihailtiin lumisen maan ja kirkkaan kuutamon valaistessa niitä kahta jotka rajanaapuri oli keittiön ikkunalleen asetellut.
• Tänä vuonna ei nukkumaan mennessä harmita että tämäkin oli vain päivän mittainen tauko arjesta vaan edessä on vielä lähes kaksi viikkoa ilman leipätyön stressiä ja velvollisuuksia.

Erilainen itsenäisyyspäivä, ei sen huonompi kuin ne edellisetkään. Pipareitakin saatiin vaikka itseltä leipominen jäikin väliin, kiitos äiti!

Viikonlopun touhuja

Viime viikkoina viikonlopun säät ovat noudattaneet samaa kaavaa: lauantaina ihan mahtava raksailma ja sunnuntaina sitten epämääräistä vesisadetta ja tuulenpuuskia. Säätiedotetta katsottiin etukäteen ja suunniteltiin viikonlopun ohjelma sen mukaan: lauantaiksi ulkohommia ja sunnuntaina sitten talon sisäpuolelle.

viikolla asennettu varaston ovi - hetki menee tottua
siihen että on ihan perus laakaovi ulkona...

Vuokratut telineet pääsivät käyttöön kun talon korkeimpaan kohtaan laitettiin tuulensuojalevyä räystään alapuolelle. Nuo on niin tukevat ettei edes hirvittänyt (siis se että mies kiipesi, itse olin tukevasti maanpinnalla...) kun taas omien alumiinitelineiden tärinä on aina hiukan hermostuttavaa. Homma eteni suht hyvin kun mies rakensi ja itse sahailin materiaalia, sirkkeli on uusi paras kaverini! Eka kerta muuten että minut päästetään käyttämään sirkkeliä... Päivän aikana saatiin talon ja tallin matalat osuudet valmiiksi, talon korkeimmassa seinässä on nyt levyt mutta lisää neuvoja tarvitaan siihen kohtaan jossa erisuuntaiset katot kohtaavat. Päästään huomenna soittelemaan vastaavalle että mites tää homma nyt tässä kohtaa menikään...

tuulensuojalevyä auringonpaisteessa

Sunnuntaiksi luvattua vesisadetta ennakoiden kannettiin vielä illalla kasa tuulileijonaa sisään taloon, ihme nöyhtälevyä sekin. Taas ajeltiin 40 metrin matkaa peräkärryllä, olisi ollut kyllä näppärä kun talon materiaalit olisi sijoitettu talon lähistölle eikä vain heitetty kuormasta juuri ja juuri tontin sisäpuolelle suoraan tien viereen. Sisäseinien kipsilevyt on kyllä vaadittava vähän lähemmäs loppusijoituskohdetta, ek-levy vielä painaa ihan tuhottomasti.

Hienot suunnitelmat menivät uusiksi sunnuntaiaamuna kun havaittiin että kattotuolien poikittaistukilaudat ovat juuri siinä kohdassa mihin tuulensuojalevyjen koolauksen pitäisi tulla - tässä taas kysyttävää huomiseksi. Onneksi löytyi muutakin hommaa ja jopa katon alla ettei tarvinnut seistä vesisateessa kastumassa. Nyt on autotallissa muoviset suojat ovien edessä ja loputkin villat on kannettu katon alle. Villaa on kyllä ihan mahdoton määrä, kai se kaikki johonkin vielä menee mutta en kyllä käsitä mihin! Päivän aikana villoitettiin talon päätykolmiot ja asennettiin ovi tekniseen tilaan sekä raksaovi pääsisäänkäyntiin. Tuo ovi on kyllä kertakaikkiaan hieno ilmestys, harmi että pitää odottaa huomiseen päivänvaloa että pääsee sitä kuvaamaan!

Out of office

I am out of office and will return on 19th December. If you have urgent problems, please just contact whoever you want. I couldn't care less - I'm building my house!

lammaskaan ei ole toimistossa.

Kahden viikon raksaloma alkoi juuri - loistofiilis!

Lukko ovessa, ovi lukossa!

Ensi viikosta päästään toivottavasti kunnolla raksaamisen makuun mutta tällä viikolla on lähinnä vähän puuhailtu iltaisin. Tiistaina mies pystytti vuokratut, vihdoin riittävän korkeat (ja tukevat) telineet jotta päästään levyttämään korkeimpiakin kohtia räystäiden alta. Omat alumiinitelineet näyttävät noiden rinnalla ihan telineenpoikasilta...

Tiistaina ja keskiviikkona tulivat ovitoimitukset, yksi tekniseen tilaan ja toinen varastoon. Hetken kesti selvittää kumpi on kumpi ja lopulta selvisi että niin nehän onkin ihan samanlaiset, ei mitään väliä kumman asentaan kumpaan... Taloon meillä onkin huikean hieno metallinen palo-ovi vastaavan mestarin kautta, tuskin maltan odottaa että pääsen ottamaan pari kuvaa siitä päivänvalossa. Keskiviikkoiltana sitten asennettiin ovi autotallin yhteydessä olevaan varastotilaan. Ihan näppärästi tuo meni paikoilleen, jotain hyötyä siitäkin kun vaihdettiin nykyisen kämpän väliovet alkuvuodesta. Varaston seinä tosin tuntuu olevan aika vinossa, huomattiin vasta kun sääti karmeja passilla vaateriin että karmi suhteessa seinään onkin varsin jyrkässä kulmassa.


kuva lauantailta - tuohon aukkoon se ovi laitettiin



Operaatio sinänsä oli terassin lasiovien kuskaus taloon. Ei nuo taida ihan sataa kiloa kappale painaa mutta paljon kuitenkin, ja kun toinen kahdesta kantajasta on keskimääräistä pienempi (vaikkakin kiukkuisempi) naisihminen niin aika urakka oli siirtää ovet karmeineen tallin vierestä 40 metrin matka taloon sisään. Varovainen sai olla kun kummatkin puolet jäävät näkyviin, kolhuja ei saisi tulla mihinkään. Ei siinä muu auttanut kuin nostaa ovi kerrallaan peräkärryyn styroksien ja pussilakanan päälle, siitä sisääntulokuistille styroksinpalalle ja sitten oviaukosta varovasti sisään ja lavalle - tietysti styroksia alle. Päivää myöhemmin todisteina on mustelmia ja kipeä selkä, mutta ovet taisivat säilyä (lähes) kolhuitta. Asennusvaiheessa tarvitaan kyllä lisäkäsiä, siitä ei ihan kaksin selvitä.

Yksi tärkeimmistä syistä saada ovi varastoon oli lukollisen säilytystilan puute. Niinpä oven asennuksen jälkeen piti lähteä lukon ostoon. Lopulliseksi lukoksi tulee Abloyn Sento, mutta noita kun ei saa suoraan hyllystä ja lukko tarvittiin heti niin hankittiin väliaikaiseksi lukoksi se ihan perinteinen Classic -malli. Noita ei kuulemma enää edes suositella omakotitaloihin vaikkakin paikallisen rautakaupan myyjä sanoi että niitä kaikkein eniten menee, erikoista... Lukon asennus ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin etukäteen kuviteltiin mutta saatiinpa säätämisen jälkeen paikalleen ja nyt on varastossa ovi, ovessa lukko ja ovi lukossa! Ei meillä mitään hirveän arvokasta työmaalla pidetä mutta eipähän tarvi enää kaikkia työkaluja kuljettaa autossa mukana siksi ettei muualle saada lukkojen taakse. Ja onhan siinä jotenkin kiva fiilis että meidän talossa tallissa on ihan oikea lukittava ovi!

Säältä suojassa

Yksi pieni merkkipaalu on saavutettu, meillä on talo ja talli säältä suojassa! Viimeinenkin ikkuna on asennettu paikalleen ja hyvältä näyttää (näkyy niissä olevan reiät ruuvien kohdalla). Asennusvaiheessa elementtejä suojanneet muovit poistettiin perjantaina ja nyt talossa kävellessä jo suunnilleen hahmottaa millainen tila tulee olemaan - hieno! Lauantain aurinkoisella kelillä pääsi näkemään miten hienosti ikkunoista tulee päivänvaloa sisään ja jopa alkutalven harmaudessa sitä valoa todella riittää sisään asti.

edessä olohuoneen ja kulmassa makuuhuoneen ikkunat

Pieniä mutkiakin on matkassa. Perjantaiaamun rakennustarkastus keskeytettiin kun huomattiin että ei ole kuvia rakennuksen poikittaisesta jäykistyksestä. Kuvat saadaan kyllä mutta se tarkastus otetaan sitten uudestaan, onneksi ei meitä haittaa. Perjantaina myös tarkistettiin asennustyö ja täytettiin lomake hyväksymisestä. Huomautuksia tuli joistain ulkoverhouksen laudoista (kolhuja ja oksanreikiä), autotallin kipsilevyistä (kolhuja) ja epäselväksi jäi kuuluuko asennusurakkaan työmaalla asennettavien ikkunoiden tiivistys jota ei nyt oltu tehty. No, toimitussisällössä näkyy lukevan että ei kuulu, eipä osannut tuollaistakaan asiaa tarkistaa paperien allekirjoitusvaiheessa.

paha kurki vahtii että  paneeli poistetaan

Pystytysporukka siis poistui ja nyt ollaan liikkeellä ihan omin voimin, mitä nyt ensi viikolla tulee vielä talotehtaan miehiä laudoituksia vaihtamaan ja poistamaan. Nyt päästiinkin viettämään koko viikonloppu raksalla, vähän ehkä allekirjoittaneen pikkujoulut hiukan hidastivat lauantaista käynnistymistä... Vastaavan mestarin neuvojen mukaan ensimmäisenä hommana ruvettiin laittamaan ulkoseinien yläosasta kattotuolien välejä umpeen. Alku meni vähän harjoitteluksi mutta aika nopeasti löytyi rytmi jossa mies lätki osia kiinni ja minä paloittelin levyä ja koolauksia. Sää suosi ja jopa aurinko paistoi, lauantain aikana saatiin hyvin talon pohjoissivu tehtyä.

viimeinen ikkuna paikallaan,
enää ei näytä oviaukolta

Sunnuntai kului lähinnä työmaata siivotessa. Terassilla makaavat puutavarat järjestettiin laadun mukaan pinoihin ja tilaa syntyi niin paljon että terassin vierestä saatiin kaikki ulkoverhouslaudat myös betonilaatalle, eipähän maakosteus uhkaa. Ihan käsittämättömän paljon sitä verhouslautaa on, saapa nähdä saadaanko kaikki kiinni vai jääkö polttopuiksi... Sama urakka tehtiin myös tallin puupinoille, nyt on autokatos täynnä erinäköistä puupalikkaa ja ihan kreivin aikaan: iltapäivällä satoi vettä jo ihan maahan asti. Vesisateessa sitten testattiin telineiden riittävyyttä talon korkeimpaan kohtaan (ei riitä, pitää vuokrata korkeammat) ja purettiin Haki-telineet palautusta varten. Haetaan alumiiniset tilalle, josko olisivat vähän kevyemmät käsitellä... Aika urheilua on tuo ulkohommien tekeminen vesisateessa, muutamaan kertaan tuli litimärissä hanskoissa tänään ihmeteltyä että kaikkeen ihminen ryhtyy vapaaehtoisesti ja vielä maksaa itsensä siitä kipeäksi.

Uusia ääniä

Kävimme pimeällä tontilla hiukan touhuamassa, tallin takaa kuului tip-tap, tip-tap. Otsalampun valossa kesti hetken että paikallistin äänen aiheuttajan: vesipisarat valuivat peltikatolta styroksipinon päälle (eksynyttä pikkujoulutonttua epäilleet olivat ikävä kyllä väärässä). Ihan uusi äänimaailma jota ei aluskatteen kanssa kuulunut - meillä on siis pellit katolla! Näkyy olevan nopeaa hommaa tuo(kin) asennus, talo ja autokatos oli katettu keskiviikkona ja tallin osuus nyt torstaina. Rakennukset näyttävät heti paljon valmiimmilta kun tumman harmaa peltikate on paikallaan, ja hyvin istuvat ympäristöönkin kun rajanaapurilla taitaa olla talossaan ihan samanlainen. Meidän katolla siis Ruukki Classic C värissä RR23 eli sama kuin ikkunoiden ulkoväri joka muuten on tähän mennessä ainoa ulkoaoppimani värikoodi...

Vielä ei olla ihan säältä suojassa sillä isot ikkunat on vielä kiinnittämättä paikoilleen. Jännä nähdä miten nuo kiinnitetään, ainakaan pikkuikkunoissa ei näy mitään jälkiä ruuvaamisesta. Kai ne silti kiinni ovat? Hah, maalailin jo kauhukuvaa siitä miten uudessa kodissa sohvalla istuessamme ylärivin pikkuikkuna tipahtaa niskaan...

Katon lisäksi on tapahtunut muutakin: pystytysporukka näkyy irroittaneen osan ylimääräisestä paneelista ja huomenna poistavat lisää. Ikkunoiden välissä olevan laudoituksen poistaminen olisi itsellekin helppo nakki mutta talon päätyseinässä pitää katkaista paneelit keskeltä seinää ja lisätä uusi koolaus katkokohtaan, parempi että tämän tekevät ammattilaiset. Huomenna pitäisi koko homman olla talotoimittajan puolelta valmis, katsotaan tuleeko huomauttamista tarkastuskierroksella. Lauantaina sitten itse reippaasti raksalle!

Sunnuntaikuvia

Mahtavan aurinkoinen pakkassunnuntai antoi hyvän tilaisuuden saada kuvattua raksan tämänhetkistä tilannetta muuten kuin ankean harmaissa olosuhteissa. Tältä meillä näyttää nyt - tai siis näytti tuossa puolen päivän aikoihin.

antenni naapurin, ei meidän...

Autotallin ja -katoksen muoto hahmottuu paremmin nyt kun katoksenkin päälle on saatu kattopalkit. Varaston sivusta ja katoksen takaseinästä puuttuu vielä panelointi, saapa nähdä missä vaiheessa on sopiva aika lätkiä noita kiinni. Nuo kohdat eivät ole ihan pahiten sään armoilla sen jälkeen kun kattopellit saadaan suojaamaan.

huomaa hieno työmaavalaisin

Tästä kuvasta tajusin että tuonne katolle pitää jonkun mennä ensi kesänä päätyvasoja maalaamaan... Taitaapi olla että sinne päätyy allekirjoittanut itse ja mikäs siinä, paljon enemmän jännittää noiden muiden vasojen maalaus. Katto kun tuntuu ajatuksena tukevammalta alustalta kuin mikään teline tai tikkaat. Ikkunat ovat muuten paikallaan paitsi tuosta päädystä puuttuu makuuhuoneen pienempi ikkuna - aukko muistuttaa erehdyttävästi sisäänkäyntiä... Samoin terassin lasiovet puuttuvat eikä niiden asennus kuulukaan talotehtaan urakkaan, itse päästään sitäkin harjoittelemaan.

Pääsisäänkäynti tontin takapuolelta kuvattuna, eli tuolta telineiden alta kävellään sitten ovelle.Ylimääräiset tukipuut vähän hämäävät mutta nuo tolpat ovat ainoat pysyvät rakenteet ja ikävä kyllä niitä on kaksi. Ovesta kajastaa hienosti auringonvalo, olohuoneessa oli jo ihanan valoisaa vaikka suojamuovit peittävät vielä ikkunoita. Taustalla näkyy telineille nostetut kattopellit, ensi viikolla noiden pitäisi jo olla paikallaan ja rakennuksen täysin säältä suojassa. Juuri nyt tuntuu aika hurjalta ajatella että viikon päästä talotehtaan hommat on hoidettu ja sitten ollaan ihan omillamme!

Yksittäisiä havaintoja

...huonekalukaupoilta:

• Makuuhuoneeseen kaavailtu Cope-senkki ei meidän talouteen muuta. Halvanoloinen ja huonosti viimeistelty kapine, miksi monet huonekalut näyttävät kuvissa kivoilta mutta luonnossa ihan roskalta?
• Lukuvaloksi makkariin Tolomeo Faretto Micro, normaalikokoinen on turhan suuri. Kovin kaunis kyllä!
• M-kokoinen tuplakupla on kovin pieni ison ikkunan eteen ja seuraava koko maksaa jo tonnin. Pienemmät kuplat voi laittaa vaikka pöydälle johonkin mutta mitähän siihen ikkunan eteen sitten laittaisi?

 
...tontilta:

• Rakennustyömaa ei ole kovin kiinnostava vierailupaikka kohta kolmevuotiaalle tytölle. Vaan kunhan löytyy pienikin vesilätäkkö jossa leikkiä muovipullolla niin taas malttaa hetken odotella että aikuiset lopettavat laudoituksen ihmettelyn.
• Yhtäkkiä keskelle vanhaa aluetta ilmestynyt uusi talo on paikallisten mielestä tavattoman kiinnostava. Useammin kuin kerran on nähty tuntemattomien harhailevan tontilla ympärilleen kuikuillen. Pitäisiköhän vastaiskuna mennä kurkkimaan näiden ihmisten kotien ikkunoista sisään, minua kun vaan kiinnostaa että miltä juuri teillä näyttää...

 
...kirjoituspöydän* äärestä:

• Savimaan korvaaminen soralla ja sepelillä on ihan käsittämättömän kallista! Maansiirtolaskujen tipahdellessa postiluukusta yksi toisensa jälkeen voi vain yrittää selittää itselleen että onpahan varmasti kunnon pohjat talon alla eikä ainakaan upota saveen.
• Julkisivukuvaan merkitty "laudoitus vain ikkunoiden yläpuolelle" on käytännössä toteutettu laudoittamalla ainoastaan ikkunoiden väli. Narinalistalle...

*Käytännössä meillä kirjoituspöytä korvautuu suurimman osan ajasta joko työhuoneen sohvalla tai pörrömatolla. Kylmänä vuodenaikana onni on mahan päällä lämmittävä läppäri.