Vuosi maanomistajana

Kaupat tontista tehtiin 22.12.2010. Vuosi sitten oli kovin vaikea arvata missä vaiheessa juuri nyt ollaan: kuluneen vuoden aikana on tapahtunut paljon, toisaalta enemmänkin olisi voinut.


Tammikuussa listattiin toiveita tulevalle kodille ja laitettiin tarjouspyyntöjä arkkitehdeille ja vastaaville mestareille

Helmikuussa aloitettiin suunnittelu valittujen arkkitehtien kanssa ja kirjoitettiin ensimmäinen blogipostaus

Maaliskuussa jatkettiin suunnittelua, odotettiin lumien sulamista (turhaan) ja tehtiin sopimus vastaavan mestarin kanssa

jäniksen ja rakentajan jälkiä maaliskuun hangella

Huhtikuussa lähetettiin tarjouspyynnöt talotehtaille

Toukokuussa tehtiin pohjatutkimus, valittiin talotoimittaja ja aloitettiin keittiön suunnittelu

Kesäkuussa odotettiin talotehtaalta kuvia, kommentoitiin, odotettiin uusia kuvia ja taas kommentointiin... Ja siinä sivussa aloitettiin sisustussuunnittelua.

Heinäkuussa jatkettiin talotehtaalle kommentointia ja hiukan hermostuttiin kun mikään ei tunnu etenevän kesälomakauden aikana

eipä jäänyt tuosta nurmikosta paljon jäljelle

Elokuussa väännettiin vielä rakennusten koroista, odotettiin lopullista asemapiirrosta ja lopulta päästiin jättämään rakennuslupahakemus - vai olikohan se juuri syyskuun puolella...

Syyskuussa raivattiin puut tontilta, saatiin rakennuslupa ja pidettiin aloituskokous syksyn viimeisenä aurinkoisena ja lämpimänä päivänä

syyskuun puutöitä

Lokakuussa tehtiin maatyöt ja perustukset, savea rahdattiin pois ja soraa tilalle: pahimmillaan tontilla pörräsi kaksi kaivinkonetta kellon ympäri.

tähän se talo tulee

Marraskuussa viimeisteltiin perustustyöt, talopaketti saapui ja rakennukset nousivat yhdessä päivässä. Pystytys ja vesikatto saatiin valmiiksi reilussa parissa viikossa harvinaisen kuivan jakson aikana.

Joulukuussa porattiin maalämpökaivo, pidettiin pari viikkoa lomaa päivätöistä ja oikeasti aloitettiin seuraavan vuoden kestävä urakka omatoimirakentajina


Missähän mennään vuoden päästä? Varovainen toive on että seuraava joulu vietetään jo oman katon alla mutta kuka tietää...

Hyvää uutta vuotta 2012 kaikille!

Takaisin raksalle

Joulua on vietetty rauhallisissa tunnelmissa. Tontilla käytiin vain tapaninpäivänä tarkistamassa onko katto vielä paikallaan, ja olihan se. Mitään muutakaan myrskytuhoja ei meillä kärsitty, muutama pressu lepatti puoliksi irti ja salaojien tarkastusputkien kannet olivat lennelleet pitkin pihaa, yksi peräti puoliksi naapurin tontille. Hyvin vähällä siis päästiin kun sähkötkin olivat pois alle tunnin ajan. Harmi ettei enää ollut aggregaattia käytössä, olisi siinä naapureita naurattanut kun oltaisiin raahattu se asunnon etuovelle että saadaan aamupalaleivät paahdettua!

Pienen raksatauon jälkeen työntouhuun on palattu suunnilleen samoissa merkeissä kuin aiemminkin: kipsilevyä päätykolmioihin ja elementtien väliin jääneisiin levyttömiin kohtiin. Työpäivän jälkeen ehtii tehdä nelisen tuntia raksalla ja siinä ajassa saa aikaiseksi yllättävän vähän... Seinien levyttäminen on tosin kiitollista puuhaa kun tulos näkyy konkreettisesti ja tilat näyttävät saman tien paljon valmiimmilta!

Viikonlopun ohjelmassa on uuden vuoden vastaanoton lisäksi katolla kiipeilyä. Katon läpivientien tarvikkeet saapuivat torstaina ja nyt ne pitäisi saada paikalleen, ainakin toistaiseksi Ilmatieteenlaitos lupaa parempaa säätä kuin edellisen kerran katolla käydessä...

Rakentajan parhaat kaverit

Minulla on ehkä vähän hassu tapa ilmoittaa "tää on mun uusi paras kaveri" kun saan jonkun elämää helpottavan asian, olkoon se sitten tiskikone, excelmakro tai vaikkapa varpaita lämmittävät paksut villasukat. Muutaman rakentamiskuukauden aikana uudet parhaat ystävät ovat löytyneet tietysti raksalta. Mikä siis ilahduttaa tätä rakentajaa työntouhussa?


Kunnolliset työhousut. Riipputaskut vetävät ihan älyttömän määrän jatkuvasti tarvittavia pientyökaluja, reidessä on kynä- ja kännykkätaskut ja polvisuojat ovat aina mukana. Alle mahtuu kolme kerrosta lämmintä vaatetta ja jos enemmän tarvitsee niin ei raksalla enää muutenkaan tarkene.

Jo aiemmin kehuttu otsalamppu. Varsinkin ennen sähköjen saantia oli ihan ehdoton saada kädet vapaiksi mutta työvaloa eteensä, ja vieläkin työmaavalaisimien siirtäminen on paljon hitaampaa kuin napsauttaa otsalla killuva valo loistamaan kun pitää noutaa jotain talon pimeästä päästä.

Kysyin rautakaupasta jotain metalliviivoitinta ja minulle myytiin linjari. Simppeli 150 cm pitkä alumiinipulikka on osoittautunut tarpeelliseksi monessa kohdassa, ilman on ihan mahdotonta vetää suoraa viiltoa rakennuslevyyn katkaisua varten. Puupalikasta kun tuntuu pikkuhiljaa häviävän se suoruus kun reunasta irtoaa materiaalia joka leikkauksella...

Sirkkeli. Tarviiko sitä enempää selittääkään? Puutavara katkeaa ja tarvittaessa kulma syntyy mihin suuntaan vaan ja nopeasti - en ehkä ikinä enää sahaa mitään käsin. Katkaisusirkkeli on enemmän kaveri kuin pöytämalli (ja nyt tunnen itseni tosi ammattilaiseksi kun mulla on jopa lempisirkkeli!)

Uusin ihastukseni on villaveitsi. 50 mm villaa leikkaa vielä juuri mattoveitselläkin mutta 100-millinen meni jo aika repimiseksi. Rautakaupasta halvin villaveitsi ja taas elämä hymyilee eivätkä villapalatkaan enää näytä karhun repimiltä. Leipäveitsi olisi ehkä ajanut saman asian mutta milläs meillä olisi sitten leipää leikattu?


Tällaista näin alkuun - lupaan raportoida kun taas löydän uuden parhaan kaverin!

Toisen lomaviikon suuret saavutukset

Blogipostausten määrä ja tiheys on suoraan verrannollinen rakennuksella vietettyyn aikaan, ainakin näin omatoimirakentajalla. Jos jonain päivänä onkin raksavapaa niin silloin pestään pyykkiä, ostetaan ruokaa varastoon, siivotaan ja koitetaan pyörittää sitä arkea joka rakennuksella ollessa menee ihan retuperälle. Täysipäiväisesti raksatessa todellisuus muutenkin hiukan hämärtyy. Ruokakauppaan lähtiessä katsoo peiliin "mähän näytän ihan kivalta tänään", no ehkä niin koska kerrankin on käynyt suihkussa ja päällä on peräti farkut likaisten työvaatteiden sijaan. Imuroinnin jälkeen eteinen näyttää jotenkin epäilyttävän autiolta kun savikerros puuttuu lattialta mutta onneksi puolet pinta-alasta peittävä työkalulaatikko on sentään paikallaan. Ainoat kellonajat joista tarvitsee välittää ovat lähimmän rautakaupan aukioloajat, ja niin aikaisin pitää olla nukkumassa että seuraavana aamuna taas jaksaa nousta puoli seitsemältä. Muuten elämä kulkee rakentamisen ja hommaa rytmittävien ruokailujen välillä.

raksaovi in action

Toinen kesälomaviikko on nyt lopuillaan. Raksalla on siis oltu koko ajan mutta melkoisen hitaasti syntyy näkyvää tulosta kahden amatöörin jäljiltä. Talossa on nyt suunnilleen kaikki tuulensuojalevyt katossa ja julkisivujenkin levyt ovat paikallaan. Aika pitkään saatiin odotella että edes hetkeksi tuli sateeton hetki jolloin autokatoksen katolle pääsi kiipeämään jotta koolaukset ja levyt saatiin paikalleen. Kahtena eri päivänä nuokin oli tehtävä että oli yhtäaikaa sekä suunnilleen sateetonta että valoisaa...

hyvin pääsee katolle telineiltä

Loman aikana saatiin ajettua roskat pois pihasta (ja uusi kasa taas aloitettua) ja iso roskapuupino peitettyä pressulla. Autotallin edessä olleet puut nosteltiin katokseen ja siitä vapautui huonoin, jo valmiiksi reiällinen kevytpeite joka raaskittiin heittää osin naulaisten puitten peitoksi. Ennen viemärin kaivamista on puut sitten siirrettävä kaivinkoneen tieltä ja joku loppusijoituspaikka noille olisi hyvä keksiä. Jos saisi suunnilleen naulat pois ja nätisti pinoon niin kuivuttuaan puilla lämmittäisi saunan aika monta kertaa.

Viime torstaina meillä tehtiin taas maatöitä. Autotallin pohjoissivun routalevyt jätettiin perustusvaiheessa asentamatta koska elementtirekka olisi ne kuitenkin yliajaessaan rikkonut mutta ennen pakkasia (josko noita tänä talvena tuleekaan) piti routasuojaus saada paikalleen. Vanha tuttu pikkukomatsu ilmestyi paikalle ja reilussa neljässä tunnissa tie kaivettiin auki, styroksit lätkittiin paikalleen ja siihen taas maat päälle. Vettä satoi suunnilleen koko ajan mutta ei tullut edes kylmä: aika kovaa vauhtia saa pitää yllä kun kaivinkone odottaa vieressä että levyt on paikoillaan ja soran saa lapata takaisin...

Sisällä on tuulensuojalevyjen lisäksi askarreltu päätykolmioita. Jo aiemmin koko kolmiot villoitettiin kertaalleen ja nyt vuorossa on ollut lämpimän puolen yläreunaksi tuleva palkki ja tukipuut, siihen kiinnitettävä alakaton koolausten tukipuu sekä lämpimän puolen villat, höyrysulkumuovi ja levytys. Suht suoraviivaista hommaa mutta tarkkaan saa mitata kun kaikki leikataan vinoksi ja villapaloja saa askarrella useasta palasesta jos ei halua jättää ihan hirveästi hukkapalaa per levy. Nyt tehtynä on toinen pääty matalasta osasta, kaksi muuta päätyä odottavat vielä levyjä ja kolmatta ei ole edes aloitettu. Talon sisäpuolelle pystytetyt tukipuut ovat aika usein tiellä, ja yhtä päätykolmiota ei pääse tekemään ennen kuin osa alakaton koolauksista on paikallaan jäykistämässä rakennetta ja kolmion keskeltä uskalletaan poistaa yksi tuista.

päätykolmio ja itäpäädyn tukipuuhässäkkä

Joihinkin ongelmiinkin on törmätty. Tallin edustaa tyhjentäessä yhdestä paketista löytyi yhdeksän tuuletusventtiiliä joiden kuvien mukaan pitäisi olla asennettuna aluskatteeseen kattopeltien alle, jokaiseen ristikkoväliin talon matalammassa osassa. Hetken jo hermostutti mutta näköjään venttiilit voi asentaa alhaaltakin, ei tarvitse lähteä itse kattoa purkamaan vaan tuulensuojalevyjen irtinyhtäminen riittää. Olisin kyllä olettanut että noiden asennus kuuluu talotehtaan vesikattoasennukseen kun kerran aluskatteessa ovat kiinni... Suurempi ongelma on korkean ja matalan osan välisen jäykistävän väliseinän kohdalla. Toisella puolella seinää roikkuu kaksinkertainen höyrysulkumuovi, toisella ei mitään - eli asentajilta on jäänyt nostamatta höyrysulku seinän yli ennen kattotuolien asennusta. Talotehdas saa tämän korjata, nähtäväksi jää miten se tapahtuu.

Parin viikon raksaloma on nyt vietetty, huomenna taas töihin lepäämään. Täytyy sanoa että kyllä tuntuu kropassa ruumiillisen työn tekeminen näin tottumattomalla... Eikä ole minulla koskaan ennen ollut näin sateista tai kylmää kesälomaa!

Talvirakentamisen ihanuus

On pientä kohtalon ivaa että kaksi lunta ja pakkasta vihaavaa vilukissaa päätyivät talvirakentajiksi. Aikataulun saneli suunnitteluun, talopaketin valintaan ja lupa-asioihin kulunut aika, jos oltaisiin saatu valita niin tämä vaihe rakentamista olisi mieluiten hoidettu joskus alkukesästä: eipä tuo pimeys, kylmyys tai vaihtoehtoisesti märkyys niin haittaisi jos oltaisiin nyt lämpimissä sisätiloissa töitä tekemässä.

Viime viikko kului pääasiassa tuulensuojalevyä kattoon laittaessa. Katon alla työskentelyssä on se ehdottoman hyvä puoli ettei kastu, ja jos ei satu olemaan avoimen oviaukon kohdalla niin sisään ei myöskään juurikaan tuule. Kylmällä sepelillä seisoskellessa kyllä tuppaavat varpaat jäätymään, jopa silloin kun jalassa on paksut talvisukat, villasukat ja alumiinieristeiset talvipohjalliset turvakengissä. Sade haittaa lähinnä siinä vaiheessa kun huomaa levyjen loppuvan kuivista sisätiloista ja lisää pitää kaivaa kahden lumisohjon peittämän muovin alta autotallin vierestä siitä mihin räystäs tiputtaa vedet katolta. Levyillä täytettyä peräkärryä on kiva peruuttaa pääovelle väistellen pimeässä tontin rajaa (eli puoli metriä korkeaa saviseinää) ja toisella puolella vaanivaa sadevesikaivoa hattuineen.

Kaikkein ihaninta tähän mennessä tuntuu kuitenkin olevan katolla kiipeily. Märkä peltikatto on kovin liukas eivätkä öiset pakkaset juuri tässä auta. Julkisivun tuulensuojalevyt oli kuitenkin saatava paikalleen myös siihen missä pulpettikatot kohtaavat, muuten ei päästä jatkamaan katon levyjen asentamista eli saada taloa lämpimäksi. Säätiedotuskin tuntui lähinnä pilkkaavan meitä kun viikonlopuksi ja seuraavaksi viikoksi luvattiin vesi- ja räntäsadetta. Vihdoin sunnuntaiaamuna oli hetken kauniimpaa ja sinnehän se mies päätyi, katolle. Terassin katos oli asennettu hiukan liian pitkälle joten katon otsalaudasta, ruoteista ja paneeleista piti saada osa pois jotta edes koolaukset saatiin paikalleen. Kattojen väli on melkoisen ahdas ja työasentoja keskimäärin yksi - mahallaan märällä katolla. Aika monta sunnuntaikävelijää hidasti talon kohdalla, epäilen että Nurmijärven kuuluisin nähtävyys sinä päivänä oli Katolla Kiroileva Mies.

Maanantaina vuorossa oli tuulensuojalevyn asentaminen edellisenä päivänä laitettuihin koolauksiin. Terassin laatan päällä oli tukeva jääkerros jota sorkkaraudan kanssa rapsutettiin niin että ennestäänkin hiukan huterat tikkaat uskalsi siihen pystyttää. Kauniin aamun jälkeen luonto pisti edellispäivää paremmaksi ja ennen puoltapäivää alkoi vesisade joka kasteli katon ja siellä makaavan työmiehen ihan kunnolla. Lämpötila pyöri nollan tienoilla ja kaikki vaatteet märkinä ei miestä paljon naurattanut. Kolmen jälkeen oli pakko lopettaa kun sormista lähti tunto ja vaimokin komensi kylmästä tärisevän miehen sisään lämpimään. Tuulensuojalevyt ovat nyt paikoillaan mutta naulausrimat saavat vielä hetken odottaa paikalleenlaittoa...

Iltaisin talvirakentajien sauna on täynnä kuivuvia työvaatteita. Kun on vain yksi vaatekerta raksalle niin eipä sinne palata illalla itse rakentajan lämmittyä kun ne vaatteet ovat edelleen likomärkiä. Periaatteessa vettäpitävistä hanskoista pystyy työpäivän jälkeen vääntämään muutaman desilitran vettä ja muut vaatteet ovat lisäksi kuraisia kun siellä katolla joutuu makaamaan samassa kohdassa josta likaisilla saappaillaan kävelee. Samaa kuraa on eteinen täynnä, olen jo aikaa sitten luovuttanut taistelussa sisään pyrkivää savea vastaan. Kunhan pysyisi tuossa laatoitetulla alueella. Tai edes pois sängystä. Tai tyynyltä.


Talvirakentamisen kivoista puolista raportoi se vähemmän kastunut mutta yleensä ensin jäätyvä osapuoli. Nyt on hetkeksi taas hommia katon alla, jalkojen paleleminen on pientä kunhan on sentään sormet ja varpaat kuivana! Ja kaikesta huolimatta, on se vaan edelleen kivaa olla lomalla ja rakentaa!

Tilastoja vol 2

Blogin tilastoja seuratessa erilaiset hakusanat jaksavat kiinnostaa ja huvittaa viikosta toiseen. Edelleen johdossa on erilaiset fasaaneihin, niiden hintaan tai poikasiin liittyvät haut. Huomaa myös että joka kerta kun julkaisee jonkun nimen, alkaa sivulle samantien tulla hakukoneen osumia ko. yrityksestä tai henkilöstä tietoa etsiviltä. Nopeasti tieto leviää nykypäivänä sosiaalisessa mediassa, toivottavasti eri yrittäjätkin ymmärtävät miten pieni ankkalammikko onkaan kyseessä kun varsinkin negatiivinen maine leviää hetkessä... Itsellä ei ole kuin hyvää sanottavaa kaikista yhteistyökumppaneista jotka tuohon vasemman reunan listaan ovat päätyneet.


kun tilaat oven tuleeko lukkopesä mukana
Ei tule, se ostetaan tai tilataan erikseen ja maksaa muuten aika paljon.

eristysvillan mitat
Riippuu villasta. Viimeisin mittaamani oli 92 x 87, juuri sen verran että erehtyy ensin luulemaan neliöksi.

keittiö niemeke
Niemeke on siis jonkun muunkin käyttämä sana keittiön yhteydessä? Hyvä sana onkin, saareke ei meillä ainakaan ole kyseessä ja tyräke kuulostaa vähän pahalta.

Tolomeo Faretto
Jotkut italialaisparat päätyivät google.it -osoitteesta tänne, pieneksi taisi jäädä blogin heille tarjoama infosisältö...


Blogiin tulee vierailijoita yllättävän monesta maasta, ei tietenkään ihme kun suomalaisia on ympäri maapalloa ja googlekin ohjaa jopa viattomia ulkomaalaisia paikalle. Italian lisäksi ainakin Romania, Turkki, Saudi-Arabia ja Kreikka ovat ainakin ajatuksena hiukan erikoisempia liikenteen lähteitä kun kohteena on nurmijärveläisen omakotitalon lokikirja.

Maalämpöä

Meille on valittu lämmitysmuodoksi maalämpö, kuten ilmeisesti yhä useampaan uudisrakennukseen. Kaukolämpö tulisi viereen mutta jo pelkät liittymiskustannukset ovat huimat, suora sähkö kauhistuttaa ajatuksena ja öljy taas tuntuu muinaismuistolta. Mies pyöritteli lämpöasioita enemmänkin ennen kuin lopullinen päätös tehtiin mutta maalämpö tuli valittua ja siitä on hyvä mieli. Ajatuksena on kiva että talo lämpiää tuhlaten luonnonvaroja vähän vähemmän kuin jollain muulla vaihtoehdolla.

Ainakin Nurmijärven kunnalla on maalämpökaivolle selvät säännöt: vähintään kolme metriä talosta ja kymmenen metriä tontin rajoista. Meidän 20 metriä leveällä tontillamme tämä jättää vaihtoehdot vähiin, varsinkin kun kaivo tietysti haluttiin sijoittaa mahdollisimman lähelle teknistä tilaa eli itse maalämpöpumppua. Lämpöputkiin varauduttiin ajoissa ja perustusvaiheessa anturan alle kaivettiin pari sadevesiputkea joista ennen sisäpuolisia täyttöjä pujotettiin vielä viemäriputket ulkoa teknisen tilan kohdalle.

oikein kun siristää niin keskellä kuvaa näkyy
maalämmölle jätetyt putkivaraukset

vasemmalla kaksi etummaista vinoa putkea on lämpöputkille

Tarjouskyselyjen ja vertailujen perusteella meillä päädyttiin ostamaan lämpökaivon poraus erikseen. Pietarsaarelainen Geodrill oli edullisin ja alunperin oli puhe että tulisivat tammi-helmikuun aikana kaivoa poraamaan. Viime perjantaina mies saikin puhelinsoiton että sopisiko tulla lauantaina, no meille ei sopinut kun ei ollut vielä vettä saatavilla. Vettä sovittiin naapurilta korvausta vastaan ja lauantain aikana kaivoin valmiiksi ojan viemäriputkilta tulevalle kaivon paikalle. Matkaa oli vain pari metriä mutta parin tunnin jälkeen tiesi tehneensä töitä kun matalammasta päästä 50 cm syvää ja 30 cm leveää ojaa oli kylmiltään kaivanut savimaahan...

hieno oja, ihan ite tein!

Poraajat saapuivat ennen puoli kahdeksaa maanantaiaamuna ja siitä alkoi koko päivän kestänyt urakka. Poravaunu mahtui nätisti talon pohjoispuolelta takapihalle reilun kahden metrin kulkuaukosta, yllättävän pieni kapine. (ja peruutti kaukosäätimestä, ja siinä oli omat valot, ja se piippasi, ja silti en saa sellaista kuulemma joululahjaksi, oon ehkä vähän pettynyt!) Kallio löytyi odotetusti noin seitsemästä metristä mutta muuten homma ei mennyt ihan niinkuin elokuvissa (tai Strömsössä). Normaalin parin kuution sijaan vettä kului yli kymmenen kuutiota kun pohjavettä ei vaan löytynyt - tai löytyi sitten viimeisen kymmenen metrin aikana... Kuuden aikoihin vaihdettiin toisen naapurin hanaan ettei tyhjennetä ensimmäisen kaivoa ihan kokonaan, ja vielä yhdeksään asti pojat porasivat että saivat koko 160 metrin kaivon valmiiksi. Oli kuulemma harvinaisen kovaa kalliota...

pora takapihalla. talon suojaus oli käytännössä turha,
ei ollut mitään roiskeita pressussa

Porauksen aikana kivipöly lensi tuulen mukana ympäri lähiseutua ja jälkikäteen on takapiha aika hurjan näköinen: kovin myllätty ja kulmassa kasa harmaata mössöä. Tarkoitus oli hyödyntää saatua kivituhkaa jossain kohtaa pihalla mutta taitaa olla niin hienojakoista että tekeeköhän sillä mitään... Vettä valui niin ettei oja enää kunnolla vetänyt, ei ole ihan loppuunsa hiottu tuo kunnan sadevesijärjestelmä. Kaivettu oja täyttyi savivellistä ja tähän aikaan vuodesta taitaa kulua melko pitkään että kelit kuivuvat niin että kannattaa kaivaa uudestaan.

se siitä hienosta ojasta.

No, lumi peittää pahimmat jäljet eikä siitä savimaasta muutenkaan niin väliksi. Oli muuten tosi villin näköistä kun välillä maanpinta lainehti usean metrin päähän porauksen alussa, onkohan tuo sitten savisen maaperän ominaisuus vai mikä mutta ihan samalta aalto näytti kuin veden pinnassa, kovasti vaan hitaammalta. Mahtoi olla kastemadot ihmeissään.

Itsenäisyyspäivä

Tämä itsenäisyyspäivä oli erilainen kuin ainakin kymmenen edellistä.

• Tänä vuonna ei nukuttu pitkään iloisina ylimääräisestä vapaapäivästä vaan herättiin aikaisin ja suunnattiin raksalle jatkamaan edellisenä päivänä aloitettua yläpohjan tuulensuojalevyjen kiinnittämisurakkaa.
• Tänä vuonna ei ajettu maalle äidin luokse leipomaan joulupipareita vaan esiteltiin vierailulle saapuneelle perheelle rakennustyömaata ja nautittiin päivällinen seitsemälle hengelle liian pienen pöydän ääressä suvun nuorimman kiljahdellessa iskeviä kommenttejaan.
• Tänä vuonna ei istuttu sohvalla seuraamassa kun tasavallan presidentti kättelee satoja vieraitaan vaan palattiin iltavuoroon tuulensuojalevyjen kanssa jälkiruoan antaman sokeri- ja kofeiinipiikin voimin.
• Tänä vuonna ei sytytetty omalle ikkunalle kahta kynttilää vaan ihailtiin lumisen maan ja kirkkaan kuutamon valaistessa niitä kahta jotka rajanaapuri oli keittiön ikkunalleen asetellut.
• Tänä vuonna ei nukkumaan mennessä harmita että tämäkin oli vain päivän mittainen tauko arjesta vaan edessä on vielä lähes kaksi viikkoa ilman leipätyön stressiä ja velvollisuuksia.

Erilainen itsenäisyyspäivä, ei sen huonompi kuin ne edellisetkään. Pipareitakin saatiin vaikka itseltä leipominen jäikin väliin, kiitos äiti!

Viikonlopun touhuja

Viime viikkoina viikonlopun säät ovat noudattaneet samaa kaavaa: lauantaina ihan mahtava raksailma ja sunnuntaina sitten epämääräistä vesisadetta ja tuulenpuuskia. Säätiedotetta katsottiin etukäteen ja suunniteltiin viikonlopun ohjelma sen mukaan: lauantaiksi ulkohommia ja sunnuntaina sitten talon sisäpuolelle.

viikolla asennettu varaston ovi - hetki menee tottua
siihen että on ihan perus laakaovi ulkona...

Vuokratut telineet pääsivät käyttöön kun talon korkeimpaan kohtaan laitettiin tuulensuojalevyä räystään alapuolelle. Nuo on niin tukevat ettei edes hirvittänyt (siis se että mies kiipesi, itse olin tukevasti maanpinnalla...) kun taas omien alumiinitelineiden tärinä on aina hiukan hermostuttavaa. Homma eteni suht hyvin kun mies rakensi ja itse sahailin materiaalia, sirkkeli on uusi paras kaverini! Eka kerta muuten että minut päästetään käyttämään sirkkeliä... Päivän aikana saatiin talon ja tallin matalat osuudet valmiiksi, talon korkeimmassa seinässä on nyt levyt mutta lisää neuvoja tarvitaan siihen kohtaan jossa erisuuntaiset katot kohtaavat. Päästään huomenna soittelemaan vastaavalle että mites tää homma nyt tässä kohtaa menikään...

tuulensuojalevyä auringonpaisteessa

Sunnuntaiksi luvattua vesisadetta ennakoiden kannettiin vielä illalla kasa tuulileijonaa sisään taloon, ihme nöyhtälevyä sekin. Taas ajeltiin 40 metrin matkaa peräkärryllä, olisi ollut kyllä näppärä kun talon materiaalit olisi sijoitettu talon lähistölle eikä vain heitetty kuormasta juuri ja juuri tontin sisäpuolelle suoraan tien viereen. Sisäseinien kipsilevyt on kyllä vaadittava vähän lähemmäs loppusijoituskohdetta, ek-levy vielä painaa ihan tuhottomasti.

Hienot suunnitelmat menivät uusiksi sunnuntaiaamuna kun havaittiin että kattotuolien poikittaistukilaudat ovat juuri siinä kohdassa mihin tuulensuojalevyjen koolauksen pitäisi tulla - tässä taas kysyttävää huomiseksi. Onneksi löytyi muutakin hommaa ja jopa katon alla ettei tarvinnut seistä vesisateessa kastumassa. Nyt on autotallissa muoviset suojat ovien edessä ja loputkin villat on kannettu katon alle. Villaa on kyllä ihan mahdoton määrä, kai se kaikki johonkin vielä menee mutta en kyllä käsitä mihin! Päivän aikana villoitettiin talon päätykolmiot ja asennettiin ovi tekniseen tilaan sekä raksaovi pääsisäänkäyntiin. Tuo ovi on kyllä kertakaikkiaan hieno ilmestys, harmi että pitää odottaa huomiseen päivänvaloa että pääsee sitä kuvaamaan!

Out of office

I am out of office and will return on 19th December. If you have urgent problems, please just contact whoever you want. I couldn't care less - I'm building my house!

lammaskaan ei ole toimistossa.

Kahden viikon raksaloma alkoi juuri - loistofiilis!

Lukko ovessa, ovi lukossa!

Ensi viikosta päästään toivottavasti kunnolla raksaamisen makuun mutta tällä viikolla on lähinnä vähän puuhailtu iltaisin. Tiistaina mies pystytti vuokratut, vihdoin riittävän korkeat (ja tukevat) telineet jotta päästään levyttämään korkeimpiakin kohtia räystäiden alta. Omat alumiinitelineet näyttävät noiden rinnalla ihan telineenpoikasilta...

Tiistaina ja keskiviikkona tulivat ovitoimitukset, yksi tekniseen tilaan ja toinen varastoon. Hetken kesti selvittää kumpi on kumpi ja lopulta selvisi että niin nehän onkin ihan samanlaiset, ei mitään väliä kumman asentaan kumpaan... Taloon meillä onkin huikean hieno metallinen palo-ovi vastaavan mestarin kautta, tuskin maltan odottaa että pääsen ottamaan pari kuvaa siitä päivänvalossa. Keskiviikkoiltana sitten asennettiin ovi autotallin yhteydessä olevaan varastotilaan. Ihan näppärästi tuo meni paikoilleen, jotain hyötyä siitäkin kun vaihdettiin nykyisen kämpän väliovet alkuvuodesta. Varaston seinä tosin tuntuu olevan aika vinossa, huomattiin vasta kun sääti karmeja passilla vaateriin että karmi suhteessa seinään onkin varsin jyrkässä kulmassa.


kuva lauantailta - tuohon aukkoon se ovi laitettiin



Operaatio sinänsä oli terassin lasiovien kuskaus taloon. Ei nuo taida ihan sataa kiloa kappale painaa mutta paljon kuitenkin, ja kun toinen kahdesta kantajasta on keskimääräistä pienempi (vaikkakin kiukkuisempi) naisihminen niin aika urakka oli siirtää ovet karmeineen tallin vierestä 40 metrin matka taloon sisään. Varovainen sai olla kun kummatkin puolet jäävät näkyviin, kolhuja ei saisi tulla mihinkään. Ei siinä muu auttanut kuin nostaa ovi kerrallaan peräkärryyn styroksien ja pussilakanan päälle, siitä sisääntulokuistille styroksinpalalle ja sitten oviaukosta varovasti sisään ja lavalle - tietysti styroksia alle. Päivää myöhemmin todisteina on mustelmia ja kipeä selkä, mutta ovet taisivat säilyä (lähes) kolhuitta. Asennusvaiheessa tarvitaan kyllä lisäkäsiä, siitä ei ihan kaksin selvitä.

Yksi tärkeimmistä syistä saada ovi varastoon oli lukollisen säilytystilan puute. Niinpä oven asennuksen jälkeen piti lähteä lukon ostoon. Lopulliseksi lukoksi tulee Abloyn Sento, mutta noita kun ei saa suoraan hyllystä ja lukko tarvittiin heti niin hankittiin väliaikaiseksi lukoksi se ihan perinteinen Classic -malli. Noita ei kuulemma enää edes suositella omakotitaloihin vaikkakin paikallisen rautakaupan myyjä sanoi että niitä kaikkein eniten menee, erikoista... Lukon asennus ei ollut ihan niin yksinkertaista kuin etukäteen kuviteltiin mutta saatiinpa säätämisen jälkeen paikalleen ja nyt on varastossa ovi, ovessa lukko ja ovi lukossa! Ei meillä mitään hirveän arvokasta työmaalla pidetä mutta eipähän tarvi enää kaikkia työkaluja kuljettaa autossa mukana siksi ettei muualle saada lukkojen taakse. Ja onhan siinä jotenkin kiva fiilis että meidän talossa tallissa on ihan oikea lukittava ovi!

Säältä suojassa

Yksi pieni merkkipaalu on saavutettu, meillä on talo ja talli säältä suojassa! Viimeinenkin ikkuna on asennettu paikalleen ja hyvältä näyttää (näkyy niissä olevan reiät ruuvien kohdalla). Asennusvaiheessa elementtejä suojanneet muovit poistettiin perjantaina ja nyt talossa kävellessä jo suunnilleen hahmottaa millainen tila tulee olemaan - hieno! Lauantain aurinkoisella kelillä pääsi näkemään miten hienosti ikkunoista tulee päivänvaloa sisään ja jopa alkutalven harmaudessa sitä valoa todella riittää sisään asti.

edessä olohuoneen ja kulmassa makuuhuoneen ikkunat

Pieniä mutkiakin on matkassa. Perjantaiaamun rakennustarkastus keskeytettiin kun huomattiin että ei ole kuvia rakennuksen poikittaisesta jäykistyksestä. Kuvat saadaan kyllä mutta se tarkastus otetaan sitten uudestaan, onneksi ei meitä haittaa. Perjantaina myös tarkistettiin asennustyö ja täytettiin lomake hyväksymisestä. Huomautuksia tuli joistain ulkoverhouksen laudoista (kolhuja ja oksanreikiä), autotallin kipsilevyistä (kolhuja) ja epäselväksi jäi kuuluuko asennusurakkaan työmaalla asennettavien ikkunoiden tiivistys jota ei nyt oltu tehty. No, toimitussisällössä näkyy lukevan että ei kuulu, eipä osannut tuollaistakaan asiaa tarkistaa paperien allekirjoitusvaiheessa.

paha kurki vahtii että  paneeli poistetaan

Pystytysporukka siis poistui ja nyt ollaan liikkeellä ihan omin voimin, mitä nyt ensi viikolla tulee vielä talotehtaan miehiä laudoituksia vaihtamaan ja poistamaan. Nyt päästiinkin viettämään koko viikonloppu raksalla, vähän ehkä allekirjoittaneen pikkujoulut hiukan hidastivat lauantaista käynnistymistä... Vastaavan mestarin neuvojen mukaan ensimmäisenä hommana ruvettiin laittamaan ulkoseinien yläosasta kattotuolien välejä umpeen. Alku meni vähän harjoitteluksi mutta aika nopeasti löytyi rytmi jossa mies lätki osia kiinni ja minä paloittelin levyä ja koolauksia. Sää suosi ja jopa aurinko paistoi, lauantain aikana saatiin hyvin talon pohjoissivu tehtyä.

viimeinen ikkuna paikallaan,
enää ei näytä oviaukolta

Sunnuntai kului lähinnä työmaata siivotessa. Terassilla makaavat puutavarat järjestettiin laadun mukaan pinoihin ja tilaa syntyi niin paljon että terassin vierestä saatiin kaikki ulkoverhouslaudat myös betonilaatalle, eipähän maakosteus uhkaa. Ihan käsittämättömän paljon sitä verhouslautaa on, saapa nähdä saadaanko kaikki kiinni vai jääkö polttopuiksi... Sama urakka tehtiin myös tallin puupinoille, nyt on autokatos täynnä erinäköistä puupalikkaa ja ihan kreivin aikaan: iltapäivällä satoi vettä jo ihan maahan asti. Vesisateessa sitten testattiin telineiden riittävyyttä talon korkeimpaan kohtaan (ei riitä, pitää vuokrata korkeammat) ja purettiin Haki-telineet palautusta varten. Haetaan alumiiniset tilalle, josko olisivat vähän kevyemmät käsitellä... Aika urheilua on tuo ulkohommien tekeminen vesisateessa, muutamaan kertaan tuli litimärissä hanskoissa tänään ihmeteltyä että kaikkeen ihminen ryhtyy vapaaehtoisesti ja vielä maksaa itsensä siitä kipeäksi.

Uusia ääniä

Kävimme pimeällä tontilla hiukan touhuamassa, tallin takaa kuului tip-tap, tip-tap. Otsalampun valossa kesti hetken että paikallistin äänen aiheuttajan: vesipisarat valuivat peltikatolta styroksipinon päälle (eksynyttä pikkujoulutonttua epäilleet olivat ikävä kyllä väärässä). Ihan uusi äänimaailma jota ei aluskatteen kanssa kuulunut - meillä on siis pellit katolla! Näkyy olevan nopeaa hommaa tuo(kin) asennus, talo ja autokatos oli katettu keskiviikkona ja tallin osuus nyt torstaina. Rakennukset näyttävät heti paljon valmiimmilta kun tumman harmaa peltikate on paikallaan, ja hyvin istuvat ympäristöönkin kun rajanaapurilla taitaa olla talossaan ihan samanlainen. Meidän katolla siis Ruukki Classic C värissä RR23 eli sama kuin ikkunoiden ulkoväri joka muuten on tähän mennessä ainoa ulkoaoppimani värikoodi...

Vielä ei olla ihan säältä suojassa sillä isot ikkunat on vielä kiinnittämättä paikoilleen. Jännä nähdä miten nuo kiinnitetään, ainakaan pikkuikkunoissa ei näy mitään jälkiä ruuvaamisesta. Kai ne silti kiinni ovat? Hah, maalailin jo kauhukuvaa siitä miten uudessa kodissa sohvalla istuessamme ylärivin pikkuikkuna tipahtaa niskaan...

Katon lisäksi on tapahtunut muutakin: pystytysporukka näkyy irroittaneen osan ylimääräisestä paneelista ja huomenna poistavat lisää. Ikkunoiden välissä olevan laudoituksen poistaminen olisi itsellekin helppo nakki mutta talon päätyseinässä pitää katkaista paneelit keskeltä seinää ja lisätä uusi koolaus katkokohtaan, parempi että tämän tekevät ammattilaiset. Huomenna pitäisi koko homman olla talotoimittajan puolelta valmis, katsotaan tuleeko huomauttamista tarkastuskierroksella. Lauantaina sitten itse reippaasti raksalle!

Sunnuntaikuvia

Mahtavan aurinkoinen pakkassunnuntai antoi hyvän tilaisuuden saada kuvattua raksan tämänhetkistä tilannetta muuten kuin ankean harmaissa olosuhteissa. Tältä meillä näyttää nyt - tai siis näytti tuossa puolen päivän aikoihin.

antenni naapurin, ei meidän...

Autotallin ja -katoksen muoto hahmottuu paremmin nyt kun katoksenkin päälle on saatu kattopalkit. Varaston sivusta ja katoksen takaseinästä puuttuu vielä panelointi, saapa nähdä missä vaiheessa on sopiva aika lätkiä noita kiinni. Nuo kohdat eivät ole ihan pahiten sään armoilla sen jälkeen kun kattopellit saadaan suojaamaan.

huomaa hieno työmaavalaisin

Tästä kuvasta tajusin että tuonne katolle pitää jonkun mennä ensi kesänä päätyvasoja maalaamaan... Taitaapi olla että sinne päätyy allekirjoittanut itse ja mikäs siinä, paljon enemmän jännittää noiden muiden vasojen maalaus. Katto kun tuntuu ajatuksena tukevammalta alustalta kuin mikään teline tai tikkaat. Ikkunat ovat muuten paikallaan paitsi tuosta päädystä puuttuu makuuhuoneen pienempi ikkuna - aukko muistuttaa erehdyttävästi sisäänkäyntiä... Samoin terassin lasiovet puuttuvat eikä niiden asennus kuulukaan talotehtaan urakkaan, itse päästään sitäkin harjoittelemaan.

Pääsisäänkäynti tontin takapuolelta kuvattuna, eli tuolta telineiden alta kävellään sitten ovelle.Ylimääräiset tukipuut vähän hämäävät mutta nuo tolpat ovat ainoat pysyvät rakenteet ja ikävä kyllä niitä on kaksi. Ovesta kajastaa hienosti auringonvalo, olohuoneessa oli jo ihanan valoisaa vaikka suojamuovit peittävät vielä ikkunoita. Taustalla näkyy telineille nostetut kattopellit, ensi viikolla noiden pitäisi jo olla paikallaan ja rakennuksen täysin säältä suojassa. Juuri nyt tuntuu aika hurjalta ajatella että viikon päästä talotehtaan hommat on hoidettu ja sitten ollaan ihan omillamme!

Yksittäisiä havaintoja

...huonekalukaupoilta:

• Makuuhuoneeseen kaavailtu Cope-senkki ei meidän talouteen muuta. Halvanoloinen ja huonosti viimeistelty kapine, miksi monet huonekalut näyttävät kuvissa kivoilta mutta luonnossa ihan roskalta?
• Lukuvaloksi makkariin Tolomeo Faretto Micro, normaalikokoinen on turhan suuri. Kovin kaunis kyllä!
• M-kokoinen tuplakupla on kovin pieni ison ikkunan eteen ja seuraava koko maksaa jo tonnin. Pienemmät kuplat voi laittaa vaikka pöydälle johonkin mutta mitähän siihen ikkunan eteen sitten laittaisi?

 
...tontilta:

• Rakennustyömaa ei ole kovin kiinnostava vierailupaikka kohta kolmevuotiaalle tytölle. Vaan kunhan löytyy pienikin vesilätäkkö jossa leikkiä muovipullolla niin taas malttaa hetken odotella että aikuiset lopettavat laudoituksen ihmettelyn.
• Yhtäkkiä keskelle vanhaa aluetta ilmestynyt uusi talo on paikallisten mielestä tavattoman kiinnostava. Useammin kuin kerran on nähty tuntemattomien harhailevan tontilla ympärilleen kuikuillen. Pitäisiköhän vastaiskuna mennä kurkkimaan näiden ihmisten kotien ikkunoista sisään, minua kun vaan kiinnostaa että miltä juuri teillä näyttää...

 
...kirjoituspöydän* äärestä:

• Savimaan korvaaminen soralla ja sepelillä on ihan käsittämättömän kallista! Maansiirtolaskujen tipahdellessa postiluukusta yksi toisensa jälkeen voi vain yrittää selittää itselleen että onpahan varmasti kunnon pohjat talon alla eikä ainakaan upota saveen.
• Julkisivukuvaan merkitty "laudoitus vain ikkunoiden yläpuolelle" on käytännössä toteutettu laudoittamalla ainoastaan ikkunoiden väli. Narinalistalle...

*Käytännössä meillä kirjoituspöytä korvautuu suurimman osan ajasta joko työhuoneen sohvalla tai pörrömatolla. Kylmänä vuodenaikana onni on mahan päällä lämmittävä läppäri.

Katto pään päällä

...talossa nimittäin! Tiistain ja keskiviikon aikana talon pystyttäjät ovat saaneet asuinrakennukseen kattotuolit ja aluskatteen paikalleen. Nyt hahmottuu taas astetta paremmin talon lopullinen ulkonäkö kun katonkin linjat ovat nähtävissä. Avoräystäät näyttävät varsin hienoilta mutta päätyvasoissa taitaa olla ensi kesänä melkoinen maalaaminen: alla oleva laudoitus on valkoinen ja vasoista tarkoitus tulla ruskeat joten tarkkana saa olla pensselin kanssa... Terassin katettu osuus näyttää pienemmältä kuin kuviteltiin mutta toisaalta näkyy sisälle tuskin lainkaan mikä on varsin positiivinen yllätys, katos kun sijaitsee olohuoneen toisen ison ikkunan edessä.

Sisääntulokatoksen suhteen koettiin pieni pettymys. Kuvittelimme koko ajan että kuisti tulee yhdellä tolpalla mutta kaksihan noita nyt näkyy olevan. Katsokaa vaikka noita piirustuksia - jos ei erikseen rupea kuvia katsomaan ja kysymään niin paha tuosta on äkkivilkaisulla huomata montako tolppaa sisääntulon yhteydessä on. No, eipä tuota enää muuttaakaan voi, mietittäväksi jää miten naamioidaan rumat palkkikengät näkyvistä. Yläpäässä on sentään siisti tappiliitos, onneksi tästä tuli ajoissa puhetta talomyyjän kanssa.

Perjantaina valittamani viemärin liitoskohta ei vastaavan mukaan ole ongelma, voi olla luiskankin kohdalla. Itseä vieläkin mietityttää miten suojakansi saadaan fiksusti samaan kulmaan luiskan kanssa... Mutta eiköhän nuo ammattilaiset paremmin tiedä. Viikon hyvä uutinen on että tiistaina saatiin vihdoin tontille ihan omat sähköt! Viikon puksuttanut aggregaatti palautettiin konevuokraamoon ja nyt saa sitten virtaa omasta keskuksesta. Onneksi naapuri myi sähköä perustusten teon aikana niin ei tarvinnut vuokrata laitetta kovin pitkäksi aikaa, kallista hupia on jo viikkokin.

Kuvattomasta raportista syytän jälleen pimeää vuodenaikaa. Viimeistään viikonloppuna luvassa kuvia edistymisestä!

Kotiintulojännitys

Töistä palaaminen on nykyään päivän jännittävin tapahtuma. Naapuritalojen välistä koittaa jo vilkaista josko jotain uutta näkyisi ja viimeisen mutkan jälkeen hidastaa kävelyvauhtiin, miltä tontilla näyttää tällä hetkellä? Raksaperäkärryn vallattua autopaikan jää auto parkkiin tien varteen, siitä on hyvä kipittää vielä tarkemmin kurkistelemaan onko jotain tutustumisen arvoista tapahtunut päivän aikana. Sitten nopea vaatteiden vaihto ja kameran kanssa tutkimaan tilannetta, jos on kotona puoli neljän aikaan niin valoa riittää vielä hetkeksi jotta ehtii räpsiä muutaman kuvan uusimmista edistysaskeleista.

talli, kattopalkit ja kasa villaa

Työt olivat edenneet maanantaina varsin näkyvästi ja maallikkokin onnistui huomaamaan monia uusia juttuja. Työmaalla oli ainakin

• vastaanotettu lisäkuorma eristysvillaa
• nosteltu tallin kattopalkit ylös
• asennettu autokatoksen tukipalkki paikalleen
• nostettu ja tuettu irtoikkunat paikoilleen
• kiinnitetty suurin osa talon kattotuoleista oikeille paikoilleen
• nostettu kattopellit telineille talon viereen
• ja ties mitä muuta mitä en huomannut katsoa!

vasemmalla makkarin, oikealla olkkarin ikkuna,
välissä ei kuuluisi olla laudoitusta...

Ikkunoita ei ole vielä kunnolla kiinnitetty, näkyy noissa kuvissakin että kenottavat ihan vinossa yläreuna ulompana. Kummasti tulee lisää ilmettä kun tyhjiin aukkoihin saa nuo tummanharmaat kehykset! Samaan aikaan kattotuolit auttavat hieman hahmottamaan miten katto tulee asettumaan tuohon talon päälle ja kyllä se vaan hyvältä näyttää. Ihanaa kun pitkän odotuksen jälkeen syntyy näkyvää tulosta ja on vielä tyytyväinen pikkuhiljaa hahmottuvaan kokonaisuuteen!

päädyn ikkunat ja talon sivuosan kattotuolit

Kaksi päivää pystytyksen jälkeen

Keskiviikon huikean tahdin jälkeen homma on rauhoittunut. Torstaina tontilla ei ollut ketään ja perjantainakin edistyminen oli ainakin nopeasti vilkaisten ollut aika vähäistä. Tallin pienemmätkin päätykolmiot olivat löytäneet paikalleen ja ainakin yksi palkki tuettu tolpilla kohdalleen. Todistusaineistoa ei toistaiseksi ole, harmaassa marraskuisessa tihkusateessa on turha yrittää ottaa kuvia pikkukameralla kello neljän jälkeen.

Vesilaitos oli sentään käynyt tuomassa tontille viemärin liitoskaivon ja vesiliitännän ja ystävällisesti sijoittanut ne suoraan suunnitellun sisäänajotien keskelle... Ihmetyttää miksi piti toimittaa sinnekin lupakuvat kun ei niitä taideta edes vilkaista, selvästi oli asemapiirrokseen merkittynä että juuri tuohon kohtaan tulee ajoluiska. Pitänee ottaa maanantaina yhteyttä, tuosta sijoituksesta ei ruveta kaivuumaksuja maksamaan...

Perjantaina aikana Perustus-Ässän pojat olivat käyneet vielä perustusta fiksaamassa, tallin perustuksen pintaan oli jäänyt isoja ilma-aukkoja joita nyt korjailtiin. Tarkistetaan vielä työnjälki huomenna päivänvalossa mutta hyvältä vaikutti. Talopaketin pystyttäjät kehuivat perustusta, hyvin mitoissaan ja suora. Näkyy blogiin tulevan jonkun verran kävijöitä Googlen kautta etsimässä Perustus-Ässästä kokemuksia. Oman kokemuksen perusteella suosittelen, homma kävi nopeasti ja jälki on hyvää!

Keskiviikon hyvä fiilis palautuu vieläkin kun pääsee tallustelemaan rauhassa talojensa välissä. Autotallia on vaikea hahmottaa pelkäksi talliksi, rakennuksena se on yhtä hieno kuin talokin. Tällä hetkellä tontin vaikuttavin sisätila sijaitsee autotallissa, sisäpuolella on vähemmän tukirakenteita kuin talossa ja korkeutta tuntuu olevan kuin kirkossa olisi... Muuten kuvattoman postauksen piristyksenä keskiviikkoinen otos autotallin isosta ikkunasta, korkeutta on reilu kaksi metriä. Näyttää vielä vaikuttavammalta nyt kun päätykolmiot ovat kohdillaan.

Talo on täällä!

Tänään kello seitsemän ja neljän välillä otin yli 60 valokuvaa. Se on lähes yhtä paljon kuin koko viime kuussa yhteensä. Eikä ihme, tänään on tapahtunut niin suuri harppaus että on hieman pökertynyt olo siitä miten paljon päivässä voikaan saada aikaiseksi.

Aamulla kymmentä vaille seitsemän saapui ensimmäinen rekallinen talonosia ja hetken kuluttua paikalle ajeli nosturi. Lapplin kolmehenkinen pystytysporukka oli tässä vaiheessa valmistellut työmaata jo tunnin verran joten kuormaa päästiin purkamaan samantien, ensin perimmäisestä vaunusta irtotavaraa ja sitten etummaisesta elementtejä. Elementit nostettiin autosta ja tuettiin nojaamaan perustukseen asennusta odottamaan, muut tavarat sijoitettiin ympäri tonttia mihin saivat sopimaan. Ripeällä tahdilla auto saatiin tyhjäksi puoli yhdeksään mennessä.

aurinko sieltä nousee lautapaketin takaa

Ihmettelin ikkunasta mitä tuo rekka vielä täällä pyörii kunnes tajusin että tämähän on jo toinen kuorma. Kaksi täyttä vaunullista lisää saapui paikalle suunnilleen samaan aikaan kun edellinen auto poistui. Tontin eteen pysäköity henkilöauto aiheutti pientä jännitystä kun todettiin että tämä isompi auto ei mahtuisi kääntymään pihatieltä pois... Auton omistajaa ei saatu kiinni mutta onneksi rekka pääsi ajamaan ympäri tontin sisäänajoa vastapäätä lähtevää pienempää tietä pitkin - kuski kävi kyllä ensin kävellen tarkistamassa miten tuolta pääsisi... Kesken kuorman purun paikalle ilmestyi Pihlan ikkunakuljetus jotka saatiinkin näppärästi nosturilla keskelle olohuonetta. Käsipelillä tuon kuorman purkaminen olisikin ollut aika urakka, suorastaan valtavat ne ikkunat! Aika vilinä kävi siinä vaiheessa kun naapuri saapui paikalle linja-autolla, pienellä kadunpätkällä pyöri samanaikaisesti ikkunakuorma-auto, bussi, elementtirekka ja se huonosti pysäköity henkilöauto...

ruuhka-aika, selkeästi!

olkkarin huikean isot ikkunat

Toinenkin rekallinen tavaraa purettiin alle kahdessa tunnissa ja tiellä ollut autokin poistui siinä vaiheessa kun isot autot olivat lähteneet. Noin yhdentoista aikaan päästiin nostamaan elementtejä paikalleen ja kun kävin tuntia myöhemmin tarkistamassa tilanteen, puuttui talosta enää yksi seinä sekä kantava väliseinä sisäpuolelta. Nopeita nuo ammattilaiset!

reilun tunnin työn tulos, kaikki ulkoseinät paikoillaan

pääsisäänkäynti

Muutaman tunnin päästä oli jo suurin osa autotallista kasattu ja neljään mennessä kaikki elementit olivat paikoillaan lukuunottamatta autotallin pienempiä päätykolmioita. Talon kattotuolit oli nostettu ylös odottamaan asennusta mutta ihan viimeisimmät jäivät nostamatta kun nosturista hajosi joku putki tms - perjantaina kuulemma jatkuu nostotyöt.

Talo ja talli ovat siis hyvinkin valmiin näköisiä jo yhden päivän jälkeen, ja hyvältä näyttää! Itseäni hymyilytti päivällä niin että lopulta poskiin sattui, ja melkoisen leveä oli miehenkin virnistys kun pääsi töistä kotiin katsomaan päivän työn tuloksia. Ihan varmasti löytyy joku jonka mielestä tämä on ruma ja kummallinen ja vaikka mitä mutta itse tykätään ja kovasti! Kokonaisuudesta on tosi vaikea ottaa kuvaa mutta josko näistä nyt jonkinlaisen yleiskuvan saisi.

kattotuolit katolla

edessä talli, takana talo

kuva samasta tontinnurkasta josta
moni aiempikin yleiskuva

Illalla viiden aikoihin saapui vielä Ruukin auto kattopelteineen. Näiden purkaminen kesti melkein pari tuntia kun paketteja siirreltiin peräkärrystä autoon ja ajeltiin edestakas sijoittaen osa pelleistä talon ja osa autotallin sivuun. Loistavaa palvelua kuljettajalta että asetteli pyyntöjemme mukaan pellit lähelle sijoituspaikkojaan vaikka homma sitten kestikin. Itse käytimme vielä 1½ tuntia työmaata siivoillen: kaikenmaailman laudanpätkiä, metallivanteita, eristepalasia ja pakkausmuoveja löytyi joka kulmalta. Jälleen otsalamppu oli tarpeen, nyt meillä on niitä jo kaksin kappalein. Suosittelen jokaiselle talvirakentajalle!

Kattotuolit

Ankean harmaana ja sateentihkuisena marraskuun iltapäivänä rakentajaa ilahduttaa tontille saapuneet kattotuolit. Sen verran erikoinen on muoto että en tiedä voiko noita ristikoiksi kutsua eivätkä varsinaisia kattopalkkejakaan ole...

Talon saapumispäiväksi eli keskiviikoksi on luvattu kaunista ja aurinkoista säätä, sitä odotellessa! Hiukan jo jännittää. Mihinköhän aikaan kuorma lähtee Torniosta liikkeelle että on täällä keskiviikkoaamuna kello seitsemän?

Happy Halloween!

Ei, meillä ei juhlita pyhäinpäivää eikä halloweenia. Mutta jostain syystä ruoaksi aiottu kurpitsa kuiski haluavansa lyhdyksi... Ja vanhan legendanhan mukaan suuri kurpitsa ilmestyy alkuillasta puolivalmiin tallin perustusten päälle kun vain tarpeeksi uskoo, eikös?

Ikävä kyllä ulkona tuulee niin että kynttilä taisi palaa alle puoli tuntia. Mutta siihen asti se oli hauskan näköinen!

Sisustusta miettimässä

Loppukesän ja alkusyksyn pitkän odottelun aikana meillä pohdittiin jo sitä mitä talon seinien sisälle sitten aikanaan laitetaan. Tuntui siltä että olemme hurjan ajoissa liikkeellä mutta parempi näin, kun materiaalivalinnat ovat selvillä niin ei tarvitse enää rakennusvaiheessa käyttää aikaa kaupoissa kiertelyyn ja sen ihmettelyyn mitä onkaan saatavilla.

Omakotitalon sisustaminen on aika iso urakka kun haluaa päästä suunnilleen ehjään kokonaisuuteen. Nykyisessä asunnossamme on monta pari suht kivaa huonetta vierekkäin, harmi vaan etteivät sovi yhteen kovinkaan hyvin... Jotta uudessa kodissamme vältyttäisiin tältä, pyysimme avuksi miehen työkaverin kautta löydetyn sisustussuunnittelija Ritva Tanskasen jonka uunituore yritys on nimeltään Rita Interiors. Ritva auttoi meitä valitsemaan pintamateriaalit kaikille sisäpinnoille sekä mietti hyviä vaihtoehtoja eri huoneiden säilytyskalusteiksi.

Nykyisen kotimme pähkinäparketti miellyttää niin paljon että samanlaisen haluamme myös taloomme. Kaikki valkoiset seinät (ja katto?) maalataan Tikkurilan sävyllä Paperi (F497), joka tuntuu ainakin blogimaailman perusteella olevan nykyään varsin paljon käytetty yleisvalkoinen aiemman maalarinvalkoisen sijasta. Lisäksi yksittäisiä värillisiä seiniä tulee lähes joka huoneeseen niin että yleisilme säilyy vaaleana ja avarana mutta mukaan saadaan jotain kontrastiakin ja toisaalta sitä kaivattua yhtenäisyyttä tilojen välille. Meidän perheessä mies on värien kannalla kun itse taas pidän valkoisesta vuosi vuodelta enemmän ja suunnittelussa on sitten tasapainoiltu tämän mukaan.

Päämakuuhuoneen alustavaan suunnitelmaan kuuluu Boråstapeterin harmaa tapetti Kokoa-levyistä koottavan sängynpäädyn taustalle. Sängynpäätyyn lukuvaloiksi ihanat Tolomeo Faretto -valaisimet. Vastapäiselle seinälle esimerkiksi Askon Cope -senkki tai kaksi vaatesäilytykseen. Kuvassa myös se pähkinäparketti, muut puunsävyt sitten sovitetaan tuohon, sisustuslevytkin voi itse käsitellä haluamaansa sävyyn esimerkiksi vahaamalla. Mietinnästä puuttuu vielä ainakin verhot, matto, yöpöydät, kattovalaisin ja tunnelmavalaisin senkin päälle... Ja ties mitä muuta pientä ja vähän isompaakin yksityiskohtaa.

Kuvat poimittu:
1 www.borastapeter.se
2 www.teclux.fi
3 http://www.kokoa.fi/
4 www.sarokas.fi
5 www.asko.fi

Tontti valmiina talolle

Siitä jatkuu mihin edellisessä postauksessa jäätiin. Loppukiri pohjatöissä osoittautui yllättävän lyhyeksi, tänään yhden aikoihin pistettiin pillit pussiin ja Komatsu lavetille. Seuraavaksi pitäisi järjestää telineitä, pressuja, lavoja kakkosnelosten kaveriksi elementtien ja muun tavaran alle ja ties mitä muuta ennen talon saapumista. Toimitusta saatiin lykättyä ensi keskiviikkoon eli alkuviikko on vielä aikaa keräillä tarvittavaa rekvisiittaa.

Mitä siinä loppukirissä sitten tehtiin? Maanantai- ja tiistai-iltojen aikana lätkittiin patolevy tallin ympärille ja asennettiin sähkökeskus. Suht hyvin olin katselemalla oppinut patolevyn kiinnittämisen kun pääsin sitä kokeilemaan miehen säätäessä sähköjen kanssa. (suom. huom. sillä on kyllä luvat kytkeä sähköt eli ei tarvetta soittaa hätänumeroon) Kevyesti syntyy reiät pöllönsilmille (aka lyöntiniitti) ammattikäyttöön tarkoitetulla koneella, ei puhettakaan että käyttäisi rahaa Black&Deckeriin kun tuollaisia saa töistä vuokrata puoli-ilmaiseksi.

mun mielestä tuo hiekanerotuskaivo näyttää ihan teletappien
noo-noolta, teki melkein pahaa haudata se styroksiin...

Keskiviikkona aloitettiin täytöt ja maatyöt, mies jäi päiväksi tontille. Autotalliin asennettiin öljynerotuskaivo ja tallin eteen hiekanerotuskaivo, lisäksi rakennettiin tie jota nosturiauto pääsee ajamaan talon viereen. Iltapäivästä iltaan asti asennettiin vielä styroksia tallin ympärille sekä katokseen. Routastyroksia menee kyllä ihan käsittämättömiä määriä! Suojaus pitää tehdä 120 cm etäisyydelle sokkelista plus putkiojien päälle eli sekä viemärin että käyttöveden pitkiin kaivantoihin menee pari kerrosta. Kylmään tilaan eli autokatokseen laitettiin jopa kolme päällekkäistä kerrosta. Epäilen että lähirautakaupan myyjät osaavat jo naputella koneeltaan esiin routastyroksin heti naamani nähdessään, niin monta kierrosta noita on haettu. Kerralla kuomulliseen vaunuun menee maksimissaan kuusi pakettia (jos viimeisen paketin rikkoo ja jakaa levyt ympäri kuorman).

Tänään torstaina oli minun vuoroni jäädä tontilla ja töitä olikin selvästi vähemmän. Hienosti järjestetty! Hommat viimeisteltiin lopuilla styrokseilla ja täytöillä. Maata talon ja tallin välissä tasattiin ja tallin sisäpuoliset täytöt saatiin tärytettyä. Lopuksi ajoin peräkärryllisen roskaa kaatopaikalle, onneksi on kevyttä tavaraa kun täysi kuorma maksaa alle kaksikymppiä. Nyt on pihassa tilaa talon tulla! Iltapuhteiksi hain sahalta reilu 200 metriä kakkosnelosta, niitten päälle mahtuu jo kasaamaan elementin jos toisenkin.

valmiit perustukset ja työmaatie

Maatyöt jatkuvat vielä talonpystytyksen jälkeen. Viemärit kaivetaan paikalleen ja vielä asennetaan tallin pohjoissivulle routalevyt: näitä ei voinut laittaa paikalleen kun työmaatie kulkee ihan vierestä, isot autot rikkoisivat styroksit päältä ajaessaan. Ei kaivaminen siis tähän loppunut mutta josko seuraava kuukausi pärjättäisiin ilman kaivinkonetta.

Pohjatöiden loppukiri alkaa

Tänään on tasan viikko talopaketin saapumiseen. Hommia on tehtäväksi vielä ihan riittävästi! Loputkin tallin sokkelin muotit puretaan huomenna ja patolevyt pitäisi saada paikalleen tämän ja huomisen illan aikana. Vasta alkanut talviaika ei ole kiva juttu tässä kohdassa kun valoisaa työaikaa ei leipätyön jälkeen käytännössä jää lainkaan... Otsalamppu sen sijaan on ystävä ja taitaa tulla led-lippalakillekin töitä. Maatyöt pitää saada pakettiin perjantaihin mennessä, lauantai kun on pyhäpäivä eikä maa-ainesta saada mistään. Kiire tulee mutta pitäisi ehtiä.

Maanantain aikana Perustus-Ässä oli käynyt valamassa loput autotallin sokkelista sekä terassien laatat. Perustussuunnittelijalta huomattiin pieni moka kun maansiirtourakoitsija kävi ihmettelemässä että mistäs tuonne autotalliin ajetaan... Perustus oli piirretty puolisen metriä liian korkeaksi tallin oviaukkojen ja autokatoksen ajoreitin kohdilta, yksi viiva sinne tai tänne voikin olla aika tarkkaa kun rakentamisesta puhutaan. Huomenna siis timanttilaikka laulaa ja homma onneksi menee suunnittelijan piikkiin. Samaan hengenvetoon todettiin myös että niin tätä suunnittelijaa ei kyllä muutenkaan enää käytetä, tiedä sitten oliko ihan ensimmäinen virhe jonka oli tehnyt.

Raporttia parilta viime viikolta

Edellisestä päivityksestä on kaksi viikkoa ja paljon on ehtinyt taas tapahtua. Bloggaaminen on jäänyt tärkeysjärjestyksessä rakentamisen, työnteon ja nukkumisen jalkoihin.

fasaani was here


Patolevyjä laiteltiin viikon 41 lopulla, viikolla 42 taas odoteltiin kaivuria paikalle: maaurakoitsija oli jumissa toisessa kohteessa joten meidän homma ei juuri edennyt. Torstai-iltana taistelteltiin paikalleen talon ja tallin välinen lämmitysvesiputki. Erään jälleenmyyjän mukaan Microflex on "kevyt käsitellä ja koostumukseltaan erittäin taipuisa". Onneksi ei ollut jäykkä tai raskas, kauhistuttaa ajatellakin miten siinä olisi käynyt: meidän 43 metrin kieppiä ei saanut yksin avattua suoraksi ja kahdeltakin hengeltä oli ihan urakka. Microflex vedettiin perustuksen alta salaojaputkea myöten ja siinä sai kyllä kaikin voimin tehdä töitä että saatiin vastaan vääntävä lämmitysputki paikalleen... Ikinä ei olisi onnistunut ilman erikoistyökalua: 10 mm köysi sidottiin putken uriin ja siitä kummallekin vetolenkki jonka avulla homma eteni puoli metriä kerrallaan.

microflex duo, kieppi from hell

Lauantaina saatiin pikku-Komatsu tontille ja päästiin aloittamaan ulkopuoliset täytöt. Alle sepeliä, päälle styroksia, hiekkaa ja mursketta. Allekirjoittaneella menee kyllä iloisesti sekaisin kaikki eri kiviainekset, aika monta kasaa eri nimikkeillä on kasettiauto omaan pihaan kaatanut... Perustuksen viereen tulevaa ojaa jatkettiin metrin verran jotta päästiin vetämään talon ja tallin välinen käyttövesiputki saattolämmityksineen, sähkökaapelit sekä vetonarut paikalleen. Saattolämmityskaapeli oli luku sinänsä, määrämittaisena tilattu johto osoittautui ihan tavalliseksi kummastakin päästä avoimeksi sähkökaapeliksi. Eihän tuohon lauantaina mitään lisäosia saanut joten maanantaiaamuksi kello seitsemän aikataulutettiin retki sähkötukkuun jotta hommissa päästäisiin eteenpäin, sisäpuolen täyttöä kun ei voinut aloittaa ennenkuin ko. kaapeli saatiin kytkettyä. Saman kaapelin teippaaminen vesiputkeen oli varsin riemukasta hommaa, märässä savessa maannut jäykähkö putki kun sai käsittelijänsä hetkessä näyttämään mutapainin harrastajalta.

vasemmalta: microflex, käyttövesi,
tyhjä varaus, sähkökaapelit, laajakaista

Maanantaina päästiin kummatkin kokeilemaan täyspäiväistä raksaamista. Tontilla hääri talonrakentajien itsensä lisäksi kaksi kaivinkonemiestä ja hommat etenivät vauhdilla. Surullisen kuuluisa saattolämmityskaapeli saatiin päätettyä ja teipattua vesiputkeen (alle alumiiniteippi ja päälle jesaria, edelleen yhtä kivaa märässä savessa). Päivän aikana laitettiin talon ympäri routalevyt (eli styroxia), nostettiin ja tärytettiin tonneittain hiekkaa perustusten sisäpuolelle, putkiojaa kaivettiin taas muutama metri pidemmäksi ja putkia jatkettiin saman verran, viemärin läpivienti sokkelista aseteltiin paikalleen, radonputkisto taivuteltiin täyttöhiekan päälle ja ties mitä muuta. Aurinkokin näyttäytyi päivän aikana eikä homma mutakylpyä lukuunottamatta tuntunut yhtään hullummalta!

tarjoilija, makuuhuoneessani on kaivuri!

Maanrakennuksen pyöreät päivät tontilla jatkuivat vielä tiistain ja keskiviikon jotka raportoiva osapuoli vietti työmatkalla Münchenin liepeillä joten yksityiskohtainen kuvaus jää siltä osin laatimatta. Keskiviikkoyönä palatessani tontilla odotti taas aivan eri näkymä: työmaatie oli purettu, kaapeliojat kaivettu ja täytetty sekä tallin pohjat valmiina. Talon takana seissyt pintamaakasa oli tasoitettu kauniiksi takapihaksi ja talon sisäpuoliset täytöt valmiit. Kaikesta päätellen pitkät päivät lentoineen oli kuitenkin ollut se kevyempi vaihtoehto kuin kotiinjääneen työpäivät tontilla. Lisäapua urakkaan oli saatu vielä miehen veljeltä josta varmasti oli enemmän hyötyä kuin itsestäni olisi ollut, suurkiitos vielä minunkin puolestani!

Torstaina töistä palatessani tontilla odottikin jo valettuna autotallin antura sekä kummallinen irrallinen seinänpätkä... Reitti läheiselle sähkökaapille oli kaivettu auki risteysten osalta (onneksi teiden ali kulki valmiit putkitukset!) ja kaapelikin saatiin pujotettua paikalleen yllättävän kivuttomasti, eli ennenkuin itse ehdin edes paikalle. Samana iltana pimeässä tihkusateessa viriteltiin vielä putkitus laajakaistan kaapelille ja siihen vetonaru, kaapelin Elisa tuo onneksi tontin rajalle asti eli siitä ei tarvitse itse huolehtia. Sähkökaappia yritettiin myös pystyttää mutta eiköhän tuosta löytynyt kuljetusvaurio ja meni samantien vaihtoon... Perjantaina autotallin anturan päällä seisoi osa sokkelia, loppuosan valavat huomenna maanantaina. Perustus on maallikon silmään aika erikoisen mallinen kun on katosta ja varastoa vierekkäin.

antura + osa sokkelista. etualalle tulee vielä katoksen
sokkeli vähän eri tavalla kuin tallin osalle

Lauantaina ei ollut paljon muuta tekemistä kuin pystyttää vaihdettu sähkökaappi, siivota hiukan ja noutaa rautakaupasta 11 pakettia routalevyä. Kuomulliseen peräkärryyn menee kerralla viisi pakettia, onneksi on vain muutama kilometri matkaa Rautiaan. Sää olisi ollut hieno rakentamiseen mutta minkäs teet kun ei mitään päässyt tekemään... Raksavapaa vietettiin sitten Myyrmäen Omakoti-messuilla johon Perustus-Ässä tarjosi vapaaliput. Heidän osastoltaan löytyikin sama mystinen irtoseinänpätkä joka oli torstaina tallin anturan viereen valettu, oli kuulemma aika homma saada 200 kg painava betonimötikkä paikalle.

Aika pitkä päivitys kerralla luettavaksi. Jatkossa pitänee ehtiä hiukan useammin kuulumisia kertomaan tai sitten siirtyä ranskalaisiin viivoihin tapahtumia luetellessa!

Perustushommia

Tontilla tapahtuu jatkuvasti. Keskiviikon aikana anturan päälle oli koottu sokkelimuotit ja torstaina sokkeli valettu. Perjantaina päästiin jo kävelemään sokkelin päällä ja kurkistelemaan miltä se maisema lähes lopullisesta korosta katsoen näyttääkään. Näyttäähän se.

sokkeli vielä muotissa

Homma etenee nopeasti kun ammattimiehet ovat asialla mutta lauantaina pääsivät itse amatöörit työn touhuun. Viikonlopun agendana oli patolevyn kiinnitys, puhelimessa oli saatu ohjeet vastaavalta mestarilta mutta meinasipa mennä sormi suuhun kun oli aika ryhtyä työhön. Perustuskuva ei vastannut toteutunutta (tähän oli kuulemma tullut muutos joka ei meille asti ehtinyt) ja netistä löytyneet ohjeet bitumeineen ja viistettyine anturoineen vaikuttivat täysin erilaisilta kuin meidän tilanteemme. Perustus-Ässän päässä vastattiin puhelimeen jopa lauantaina (siitä suurkiitos!) ja pienen ihmettelyn jälkeen itsevarmuus riitti levyn kiinnittämiseen. Katsotaan mitä mestari sanoo kun tulee alkuviikosta lopputulosta katsomaan...

siitä se asennus lähtee

Sunnuntaiaamuna aloitus venähti kun poranterä otti itseensä ja muistutti päivän urakan jälkeen enemmän naulan kantaa. Lämpöisenä on ilmeisesti käynyt... Voisi kiukutella siitä että sunnuntaisin rautakauppa aukeaa vasta puoliltapäivin mutta pikemminkin pitää olla iloinen siitä että asuu järkevän matkan päässä rautakaupasta joka ylipäänsä on sunnuntaisin auki! Nyt päästiin asentamaan loput patolevystä ja lähes koko ylälista vielä viikonlopun aikana.

aika tylppä ollakseen terä

Tällä hetkellä mies pistää listaa kiinni otsalampun avulla. Itse koin järkevämmäksi poistua ruokahuollon pariin, ja loppuivatpa hommatkin omalta osaltani. Tänä viikonloppuna olen käynyt kuusi kertaa kolmessa eri rautakaupassa, kantanut tavaroita pisteestä a pisteeseen b ja laskenut salaojaputkia. Nyt ei kannata tavaraa enää siirrellä ja kaikki laskettavakin on laskettu, mitäs tässä siis muuta olisi jäljellä kuin nälkäisen työmiehen ruokkiminen...